Nyt se sitten tapahtui 31.8. lauantaina. Viimeinen päivä monessakin mielessä.Tyttäreni viimeinen päivä tamperelaisena, vävyn kohdalla se nyt ei riipaissut kamalasti, hänhän on turkulainen. Ja turkulainen ei voi, ei pysty eikä hyväksytä tamperelaisksi.
Aamulla sitten lähdin fillaroimaan kohti Tasannetta,kun kerta oli pyydetty kauniisti muuttoapua. Silloinhan osataan olla mukavia, kun pyydellään pikku palveluksia tai jotain muuta mukavaa puuhastelua, jaa taisin kyllä itse tarjoitua, niin sinne Turun päähän, ei kelvannut, mutta sillä olisin halunnut, kun olisin saanut tulla junalla takaisin Tampereelle. Mutta ei se mitään, minullahan on kyllä kokemusta tästä muuttohommastakin. On sitä jokunen mööpeli tullut kannettua. Voin sanoa, että homma on ihan takalistosta.
Ensimmäisenä kysyin tyttäreltäni, että kai kahvinkeitin on saatavilla, jotta saadaan muuttokahvit. Ei ollut, vävy oli piilottanut sen johonkin laatikkoon aamulla. No kyselin varovasti muusta tarjottavasta, kun oli se kuskikin tulossa auton kera sieltä. No oli siis vichyä, juomallahan sitä pärjää.
Muuttoauto peruutteli pihaan yhdentoista maissa. Vävyn kaveri oli hommannut sen Turusta, ei luottaneet tamperelaisiin firmoihin. No kuski kun hyppäsi hytistä, niin pitihän sitä kysyä heti, jotta ihanko oot turkulaisia?. Vastaus oli selkeä, ikävä kyllä. Oli asennetta, tiesin, että tulisimme hyvin toimeen.
Homma lähti käyntiin ja vichyä juotiin homman lomassa ja olihan siinä suffeleita. Eikä siinä kauaa mennyt kun kontti oli lastattu ja laiva oli valmis lähtemään. Vävy meinas jäädä tänne odottelemaan kunnes tyttäreni olisi siivonnut huushollin ja hakenut koirat meiltä ja sitten ajaneet yhdessä Turkuun. No sanoin sille, että eiköhän siellä Turun päässä olisi tarvetta hetimiten kantomiehelle, varsinkin asianosaiselle. Se usko ja pomppi hyttiin, ihme se usko. Alko oppiin just kun muutti pois.
Minä siitä sitten hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan kotia kohti. Poikkesi heti lähimpään kahvilaan kahveelle. Kaupan kautta kurvasin hakemaan vielä eväät, niin sain tehtyä muuttosapuskat.
Nyt se sitten oli todellisuutta. Tytär ja koirat katosivat varsinaiseen suomeen ja vävy. Haikeuden vallassa sitten päätimme Hellän kanssa mennä kaupungille vähän ankeutta pakoon. Sillä siellähän oli venetsialaiset. Mistähän sekin on nimensä saanut. Jos täällä kesä vetää viimeisiä, niin mitä tekemistä venetsialaisilla on sen asian kanssa. Perinne kuulemma rannikolla. Kyllä sen ymmärtää, siellähän ne kaikki suomenruotsalaiset asustaa, ovat kaiketi tän keksineet. Vajoaisivat mereen, niinkuin kunnon venetsialaisten kuuluukin, pikkuhiljaa.
Kyllähän se sitten vähän tuskaa helpottikin, kun menimme ensin ta paskoille ravintola insestiin, vai miten se meni. Hyvää oli, mutta liian vähän. Tytärkin soitti jo äitille. Hyvin oli kaikki mennyt, vävy oli juuri syömässä muuttoporukan kanssa jossain kapakissa. Ei huomannut että yksi nälkäinen muuttomies oli unohtunut Tampereelle.
Siitä sitten lähdemme katsomaan Laukontorille ilotulitusta ja kuuntelemaan Pink Floitia. Joku bändi soitti sitä niinkuin hardcoverina, mutta vähän liian hiljaa. Voitteko muuten kuvitella, tälläinen rauhallinen koko perheen tilaisuus ja poliiseja hilluu joka puolella. Poliisiveneen tykö tulee vielä yks konsta vesiskootterilla jotkut laskettelulasit päässä, on kun mustanaamio. Kaiken kukkuraks palokunnan vene kelluu suvannossa kuus palomiestä kyydissä. Katasrohvin aineet ilmassa. Niin ja tällä välin tietysti kaikki värin muutoksen ihollaan kokeneet ihmiset hakkaavat yölenkillä olevia mummoja, ryöstävät kioskeja ja raiskaavat naisia, kun virkavalta katselee ilotulitusta, ei oo resursseja.
Niin sitä sitten tämäkin päivä saatiin päätökseen ja lähdimme Hellän kanssa vielä rakkauskahville, kun kerta kojut olivat nyt auki näin iltamyöhällä. Vieressä kärys wokkipannu pyttipannulla ja toisella puolen tsig tsang tsuing ruokaa itämaisesti. Kulttuurit kohtasivat.
Voitteko kuvitella, meille menee viimeinen bussi lauantaina kello 22.25. Siitä tietää, että täällä ei asu muita kun nivelrikkosia, eläkeikää lähentyviä monivamma asukkaita.
