No niinhän se juhannus sitten taas tuli ja meni. Ei ollut haikeaa palata kaupunkiin, kuivattelemaan talvivaatteita. Yli kaksikymmentä vuotta on lähdetty mökille jo aatonaattona, mutta nyt ei tarvinnut lähtee. Kotona oli lämpimämpää ja sai katsella jalkapallomatseja rauhassa kunnon teeveestä. Aattona sitten suuntasimme sinne maaseudun rauhaan. Tosin ei siltikään millään kiireellä. Kurjuuteen pääsi vähän vähemmälläkin hosumisella.
Kun puolenpäivän jälkeen saavuimme rantamulkkulaan, niin alkoi heti ne perinteiset valmistelut. Limonat piti muijjien mielestä hakea kuistien pieleen, vaikka noita pirun koivuja on koko tontti täynnä, mutta ne kuulemma tuo niin mukavan tunnelman. En ymmärrä mitenkä joku puolikuollut koivunranka luo tunnelmaa. Ihmiset luo sen aidon ja mukavan tunnelman, mutta ei ilmeisesti meillä.
Sitten sitä pitikin ruveta sitä juhla-ateriaa valmistelemaan. Meillä oli vaihteeksi savukalaa, kun muina juhannuksina on ollut vain savukalaa. Ei siinä mitään kala on hyvää, eikä ole lainkaan hankalaa valmistaa.
Rupesin siinä virittelemään tulta savustuspaikalle, kun ensin olin pyörinyt ympyrää muutaman kerran niska takakenossa 360 astetta taivaalle täyhyillen näkyykö sadepilviä vai ei.
Ja nykyajan meininkiin kun kuuluu tämä selfieldin ottaminen ja juhannuksenahan otetaan tietysti vähän muutakin, niin suoritin tämän toimenpiteen heti siinä savustuksen lomassa.
No tässä kuvassahan on ihan oikeaoppisesti, oikea puupää.
Kalahan onnistui jälleen vallan mainiosti, vuosien tuomalla kokemuksella. Kokoa sillä oli vaatimattomat vähän reilu kolme kiloa.
Heti kun kala oli uiskennellut parempiin vesiin, meidän mahoihin, jotka tunnetusti ei ole mitään pieniä, niin kiireellä ruvettiin valmistelemaan kahvipöytää. Koska leukalihakset olivat päässeet hyvään vauhtiin, niin eihän niiden voinut antaa levätä, vaan laitettiin jäystämään makeaa mahan täydeltä.
Päätin varmuuden vuoksi vielä kuvata varpaani, niinkauan kun ne vielä pystyn näkemään mahani takaa.
Sitten olikin jo kiire saunan lämmitykseen. Piti keritä rauhassa saunomaan, että pääsimme sen jälkeen taasen syömään. Eihän juhannus ole mitään ilman makkaraa, joten saunan jälkeen söimme sitä suven herkkua, mahan täydeltä.
Koska juhannukseen kuuluu laadukas musiikki, niin meitin kotikutoinen brändi (Levyale) heitti siinä sitten pakollisen juhannuskeikan. Ja pakkohan se oli heittää nyt, kun vielä kitaraa ylettyi näppäilemään mahtavan mahan takaa. Seuraavaksi on kai mentävä käsien pidennys leikkaukseen.
Palautehan oli kaikilta kuulijoilta hyvin myönteistä:"Viekää ne kitaranne kokkoon, niin saadaan olla rauhassa".
No toivomustahan ei voitu täyttää, kun sitä kokkoakaan ei poltettu. Risukasa oli koottu oikeaoppisesti koivujen keskelle, jotta siinä olisi palanut muutama koivukin. Tosin risutkin oli niin märkiä, että ne olisi ensin pitänyt raahata johonkin kuivuriin ja sen jälkeen siirtää vielä muutama kymmenen metriä kauemmas.
Ei siinä mitään kyllähän se juhannus näinkin sujui. Pipoa vedettiin vaan syvemmälle päähän, kun ilma vielä vähän kylmeni juhannuspäivänä. Koska ulkona ei oikein tarjennut, niin pysyttiin sisällä ja syötiin, vähän vähemmän kun aattona. Pitkin päivää pientä välipalaa ja lättyjä paistettiin siinä välissä, että saatiin makeanhimokin tyydytettyä. Lihaa grillattiin sitten saunomisen lomassa.
Ja kun jalkapalloakin katseltiin, niin eihän sitä voinut välttyä makkaran grillaamiseltakaan. Koska mikään juhla tai oikeastaan arkikaan ei ole mitään ilman makkaraa. Ja sitä meillä kului, kun yksi lapsistakin veti aina neljä cämpimppiä kerallaan, niin voitte vaan kuvitella, kuinka monta veti tälläinen normikokoinen perusjuntti kerralla.
Ja tietäähän sen kuinka siinä sitten lopuksi kävi. Ei tälläisiä ruokaorgasmeja voi kestää väsymättä.
Koska osa porukasta kyllästyi tähän kiihkeään menoon jo juhannuspäivänä ja lähti kotiin, niin mekin päätimme lähteä sitten sunnuntaina jo hyvissä ajoin, jos vaikka Tamperseessä olisi hieman parempaa ilmaa luvassa ja voisi vähän vaikka grillata takapihalla. Ja kuinka ollakkaan Herra oli kuullut rukouksemme ja saimme meille syntisille sopivan kelin.
Olihan se sentään hyvä, ettei kukaan meistä hukkunut, ei järveen, mutta "kuivalle" maalle olisi hyvinkin voinut hukkua.
Innolla tässä nyt odotetaan joulua, jos vaikka olisi niitä helteitä, kun on tämä kasvispihvi-ilmasto vallannut maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti