Jalan vääntöä ja tangon kääntöä

Ti. 28.5.Päivä se valkeni jälleen tänäänkin, saas nähdä kuinka kauan, kun ei sitä ikinä tiedä, kun maate pannoo jotta vieläkö sitä aamun näkee. No se siitä mustasta huumorista, tuli vain mieleen näin Black Sabath fanina.

Tässähän se on meikäläisen jakuaari, millä matka taittuu mukavasti ja kunto nousee sihisten. Se on nykysin ainoo mitä saa polkasta joka päivä, eikä sillä oo ikinä pää kipee, ei etu-  eikä takapää.

Aamu alkoikin mukavasti, kun sujautin suhinakoneen siivouskaapista ja aloin poistaan koiruuksien karvoja kämpästä. Ei uskois, kaks pientä karvapalloa ja karvaa lähtee kuin kuudesta orankista. Tää homma oli pakko tehdä, kun eilen olin kuulevinani tänne omaan tekstailu ja musiikkihuoneeseen kommentia tuvan puolelta. "No siinä ne koirankarvat on edelleenkin lattialla, hmm...".

Ei ne työssäkäyvät ymmärrä, että työttömän maanantai on lauantai. Ei silloin voi heti riipasta hommia olan takaa, siinähän pian polvilumpiot luiskahtaa paikaltaan. Ja siks toisek, tein mökillä hommia kyllä ihan yhden maanantain edestä. Hajottelin niitä koneita ja aiheutin häiriöö viiden edestä.
Sitten kun imurointi ja vällyjen tuuletus oli suoritettu valmistauduin koekaniiniksi lähtöön. Olin nuoremman tyttäreni välityksellä saanut tälläisen pienen pestin, palkattoman. Hänen ystävänsä haki lopputyökokeeseen lonkkavikasta ihmistä hierojatutkintoa varten. Onneksi ei opiskellut mielisairaanhoitajaksi. No meitsi oli valmiina kun tota luppoaikaa nyt piisaa. Viiletin siinä sitten kohti keskustaa jakuaarillani ja aurinko lämmitti mukavasti niskavillojani. Ensimmäinen episodi sattuikin sitten jo matkan puolessa välissä. Ohitin siinä steinerkoulun pihapiiriä, kun aidan yli suhahti jalkapallo. Löin heti jarrut kii ja meinasin lentää ohjaustangon yli. Pyörä tuelle, se kaatu heti ja lapset nauroi. Innokkaana palloilulajien harrastajana otin futiskuulan hellään syleilyyn. Pieni vippaus ilmaan, ronaldomainen banaanipotku, pallo lensi komeassa kaaressa pihaan ja imussa seurasi meikäläisen sandaali, lapset nauroi. No opettaja palautti sandaalin minulle ja kiittelimme toisiamme hymyssä suin.
Ilman lisä kommelluksia, vielä, saavuin kurssikeskuksen pihaan. Hyppäsin hissiin ja kahautin neljänteen kerrokseen. Ohjeiden mukaan jäin odottamaan aulaan kunnes minua kutsuttaisiin nimellä. Vähän ajan kuluttua  nuori, kaunis neitokainen kutsui minut sisään. Vilkaisin ympärilleni huomatakseni, että minuahan oli vastassa oikein suurempikin joukko. Viisi naista seisoo oven takana. Kohteliaana miehenä alan esitellä itseäni. Ensimäisenä oli kokeen suorittaja joka oli minut sinne pyytänyt, heitän käsipäivät, sitten toinen, kolmas on vähän hämillään kun kättelen, neljäs jo hymyilee, melkein nauraa ja viidettä en kerkiä kätellä, kun minulle ilmoitetaan, että siinä on talon siivooja ja pari keittiöhenkilökuntaan kuuluvaa, olivat vain täällä käymässä.No tulinpahan heillekkin tutuksi.
Ja sitten mentiin sermin taa ja opiskelija alkoi selostaa tilaisuuden tarkoitusta. Vastakohta oli melkoinen, nuori opiskelija ja kokeen vastaanottaja mykkä, vanha kotka. Tosin taisi olla saman ikäinen kuin minä. Muutaman minuutin kuluttua sitten tulikin selkeä komento," niin ja sitten housut pois".
Ja meikä poikahan teki työtä käskettyä ja hyppäsin saman tein pukille, siihen hieronta sellaiselle. Valvoja ojensi minulle kalsarit ja sanoi, että ne voi pitää jalassa.
Ette usko kuinka jalan vääntely ja kääntely voi tehdä kipeää. Vesi vain valui silmistä kun jalkoja veivattiin joka suuntaan. Yhdessä vaiheessa luulin että täällä leikitään pullon pyöritystä mun jalallani. Kun lähes tunti oli kulunut  sain luvan nousta pukilta. No aluspaperihan oli tarttunut ihooni, kun tuskanhiki oli noussut operaation aikana pintaan. Olin siinä vähän aikaa kuin eksynyt muumio Egyptin torilla.
Lähdin siitä sitten jatkamaan kesken jäänyttä pyörälenkkiä ja suuntasin iltapäiväkahville. Palkitsin itseni possumunkilla kerätäkseni hieman massaa niinkuin muutkin kuntoilijat, tosin ne on salilla.
Vajaan tunnin pyöräiltyäni saavuin poliisikoulun tuntumaan niiden vartioidulle parkkipaikalle. Pysähdyin ihmettelemään kylttiä siinä portilla.

Siä niiden autot seisoo, mutta millä pirulla ne saa sieltä pois, kun jalankulku on kielletty. Onko ne kokelaat niin tyhjäpäisiä, että ne leijaillee auton tykö, tai kyllähän ne on. Poliisit viä tyhjäpäisempiä. Virasta erotetut onkin sitten jo paljon fiksumpia. No onneksi se ei ole meikäläisen päänsärky hakea autoa sieltä.
Sitten tulikin kännykkään mieltä nostattava puhelu vaimolta. Ensin se huohotti ihmeellisesti ja luulinkin että siellä on joku häirikkö. No se oli vaan niin tohkeissaan ja ilmoitti, että illalla täytyy mennä Ikeaan hakeen se pöytä, viimestä päivää tarjouksessa. Kyllä siinä taas kuolonkellot kilkatteli päässä, jipii pääsen Ikeaan. Ja samaan hengenvetoon tuli tulista informaatiota lisää, huomenna Kodin ykköseen, sohvista 40% alennus, viimestä päivää. No eihän siinä sitten enää ollut mitään fiilistä jatkaa lenkkiä, vaan suuntasin kotikonnuille ja aloin keräämään lisää massaa. Tosin lähetin vielä yhden sähköisen työhakemuksen, taisi olla jo kolmaskymmenesneljäs.