Voi itku ja hammasten kiristys

Ke. 29.5. Aamutoimien jälkeen otinkin sitten aika vikkelään kuvassa olevat bampun varret alleni ja painuin paanalle. Tosin vetelin muutaman hermosauhun ensin, oli niin jänskä olo.

Eilen kävi sellainen pieni haaveri. Syöpöttelin kaikessa rauhassa pehmeää ruisleipää, oliskohan ollut jotain jyvä / kuituleipää.Päällä oli ohuen ohutta ja vieläkin ohuempaa palvikinkkua. En meinannut oikein nähdä niitä siivuja oli niin ohutta. Hyväähän se kyllä oli, mutta makukin tuli niin ohkasista siivuista vasta jälkikäteen. Ja kun aikani sitä leipää siinä mutustelin niin purukalustossani oli tapahtunut vajetta. Olin yhtä etuhampaan paikkaa köyhempi. Silloin kun minä olin armeiassa, niin olisin saanut kyllä näillä roksohampailla pehmeän leivän kortin, mutta nyt putoaa paikkoja kun mässää uunituoretta pehmeää leipää. Tällä hetkellä ei auttaisi pehmeän leivän kortti, vaan saisin olemattoman leivän kortin.

Tästä johtuen, kuten kaikki varmaan arvaattekin, matkani suuntautui siihen maailman mukavimpaan paikkaan. Eilen hyppäsin hieronta pukille ja tänään sitten tälle pukille.

Kyllä siinä taas tippa tuli silmäkulmaan kun heitin kankkua tuoliin. Mutta ette usko kuinka hemaiseva hammaslääkäri siellä oli. Suu loksahti auki, kun astuin tähän kidutuskammioon. Lekuri siinä heti loihtemahan, jotta älä vielä aukaise sitä suutasi. Päätin mielessäni että saatte tehdä minulle ihan mitä vain, meikäpoika ei itke, tällä kertaa. Ajatus kyllä pääsi yhdessä vaiheessa karkaamaan vähän niinkuin navan alle, kun hammaslääkäri änki sitä matrikkelia vai mikä matriisi tai markiisi se nyt onkaan tuohon etuhampaaseen ja sanoi,kamalan ahdas väli täällä, jos ei olisi ollut niitä seitsemää eri instrumenttiä suussa, niin olisin tokaisut, niin täälläkin. No onneksi ne oli suussa.
No siitä sitten lähdin jälleen pyörälenkille pitkin toreja ja turuja. No onneks ei turkua, en ois kyllä niin pitkälle jaksanutkaan. Siitä eilisestä Ikean ostostapahtumasta jäi ikäänkuin sellainen ostoskrapula. Hikoilutti,orastava päänsärky ja teki mieli loiventavaa. Ja kuinka ollakkaan silmäni siristävät kohti horisonttia ja edessä siintää apu siihen. Tärinä ja vapina lakkaa pikkuhiljaa, helpotusta luvassa.

Ja niinhän siinä käy, että löydän itseni ostosparatiisista. Siispä suuntaan askeleeni mieluisaan liikkeeseen tehdäkseni jotain mieltä parantavaa ja suurta ostostapahtumaa. Tiimari, ostan sieltä kynän ja pienen vihkon, 2,35€. Olen onnellinen. 

Shoppailu herätti jälleen kurnivan tunteen vatsalihaksissani, joten ei ollut muuta konstia kuin suunnata kohti ruokatoria.

Kiskasin kitusiini friteerattuja muikkuja yhden kroven ja kyytipojaksi pätkän mustaa. Viereisessä kojussa oli tarjouksena kahvi ja possu, niin ne meni siihen samaan suoritukseen. Taas tuli felippeä ( massaa ).No yritin sitten kavuta pyörän selkään, eikä siitä oikein tahtonut tulla mitään. Vatsa oli niin turvoksissa ja jäsenten lihaskortinaatio ihan hukassa. Sen verran jaksoin sitten mankeloida että osuin sattumalta päiväuniparkkiin. En tienyt että täällä moista paikkaa onkaan, sillä lehdissä siitä ei ainakaan ole kirjoitettu. Niinhän sitä sanotaan että ruokailun jälkeen heittäydytään vatsan(masu) viereen maate. Niin suuntasin luolaan ja otin tirsat.

Siellä meitä oli melkein luola täynnä mitä ihmeellisimpiä masuja. Kaikki melko isoja ja ruuhkan ymmärtää kello oli vähän yli puoli kaksitoista.

Ja seikkailu jatkui. Ohitin kyllä yhden karvakäden kepakko pitsreerian, ulkopuolella mainos. Kaikki pitsat 6€. Houkutus oli suuri, listassa oli parikymmentä lättyä, en olisi kyllä millään jaksanut, hinta oli kyllä kohdallaan 20kytä pitsaa kuutella eurolla.

Muistui siinä mieleen tarina, kun matka jatkui lapsuuden maisemiin. Saimme kerran velipojan kanssa vitoset mummolta ja vaarilta jotka olivat käymässä. Siis markkaa. Äiti laittoi ne lipastoon säilöön ja sanoi , siellä ovat säästössä. Velipoika vanhempana ja viisampana sitten houkutteli minut kaidalle kavaluuden tielle.

Äiti oli käymässä alakerran kaupassa, niin kähvelsimme meikäläisen vitosen sieltä. Velipoika sanoi viisaampana, otetaan ensin sun raha ja myöhemmin hänen rahansa. Suostuin. Kun äiti tuli kaupasta, niin sanoimme lähtevämme ulos. Fiksuina rikollisina emme jäänet tuhlaamaan niitä lähikauppaan, vaan suuntasimme avarammille vesille. Ja tässä se kioski seisoo mihin tulimme.

Siinä sitä tempastiin ittemme sokerikänniin, kivaa oli, vielä. Viimenen tikarri oli keltainen mitä nuoleskelimme hartaudella. Ja sitten muutaman tovin kuluttua oli takapuoli punainen, äiti siveli vähän piiskalla. Siihen aikaan ei ollut tiukkaa käräjäoikeutta.Lapsiin kohdistuva väkivalta rehotti valtoimenaan,me viis ja kuuskytluvun kakarat olimme varsinaisia punaperse pavjaaneja.

Iltapäivällä sitten pärähtikin kännykkä laulamahan ja välitys, Duunipaikasta pyydetään saapumaan työhaastatteluun. Joten sinne sitten torstai aamuna suuntaan toivoa täynnä.

Päivä päättyi onnellisesti sisustus paikassa uuno, kodin ykkönen.