TINKA MÖKKEILEE ( mökkihöperön kanssa )

No miut laitettiin sitten vaihteeks hoitoon taas tolle Piipariselle, tai eihän se miulle mikkää piiparinen enää oo. Mehä o tehty sinukaupat jo ajat sitten, Ilmari se o tai Immu.

Tiina oli luvanna, että mie pääse jollekki mökille, mut kyl miu täyty ainaki ensimmäin yö olla tolla tutul sohval. Ei siin mittää, kyl uni tul iha yht hyvviin.

Päivän mittaa se Immu rupes kyl kaiken maailma kassii pakkailoo ja laittaa herkkuja johonkin ihme looraan, missä ne muka pysyy kylmänä. Jo rupes miunkin häntä vispaa pikkuhiljaa, ku se lährö hetki läheni. Olin niin täpinöis, että piti männä viel vähä takapihalle tvistailee ja kattoo et kaik mu lelut on talles.

Illansuussaha myö sit lähettii ajelee johonkin Päihdelahtee kohti. Istuin takapenkillä ton Hellän sylissä, se on Immun joku johtaja tai pomo, ku se komentelee sitä koko ajan. " Tuo sitä ja tuo tätä, viittikö tehä ruokaa", su muuta ihme käskyjä. Se on toi Immu vähän samanlaine ku mieki. Ku käsketää istuu, nii o istuttava, tosin Immu saa kyl itte päättää kosk istuu ja mihi.

Siihä myö köröteltii jonki aikoo ja minnu heilutti aika lailla. Niil o ihan erinlaine auto ku meillä. Siel ol piru kuuma ja se  pomppi ja sammu aina vähä vällii. Aatteli jo tokko me koskaa mihinnää mökil päästääkää. Mut Hip Hurraa, me päästii.

Ja kylhä mie ny vähä muistinki, olin piipahtannu tääl joskus talvel ton Immun kaa. Juostiin to järven pääl ja syötii niit rillimakkaroi.

En mää ny ekana iltana oikein mitää kerinny tekee, ku siinä oli kaiken maailma järjestelöi ja muutennii vähä niinkui tutustui paikkoihi.

Ilalla vähän aatteli, jotta meneeköhä tää reissu ihan päin perset, mut eihä se menny, ku lähettii viel vähä ulos telmilöimää.

Kyl nää aika omituist sakkii o, ku niil on toi laituriki kuival maal, jos siit hyppää uimaa, nii varmaa sattuu päähä ja varmaa toi Immu o hyppiny siit monta kertaa.

Syötiin siinä sitten Immun kans viel vähä jottai yömakkaraa, en tiiä miks se sitä sano yömakkaraks, mutta hyvää se ol. Miul on tääl ihan oma pikkumökki ja saan olla siel yötä jos vaa halua, mut taian nukkuu ton Immun sängyn alla, siel o nii turvallist, jos vaa ei jouset tuu liia lähel mu ihoo, sit vaihdan kyl paikkaa.

Hyvinhää mie sit yön nukuin ja lähettii Immun kaa heti aamutuimii pikku lenkille. Ihme äijä ku se ei nuku pitempää, mut kyl mää ihan mielellää lähin sinne ulos heti kuuen jälkeen. Mentii kattelee ku aamu sarastaa.

Kyl siel ol ihmeellisii hajui ja jotku isot linnu huus pellollol, mua vähä oikei pelottiki. En kyl uskaltanu kauas lähtee to Immun vierelt, tai meni mie vähä kauemmas ku se. Sinne pusikoihi.

Oliha siel kauniit kukkii sun muuta. Ei ollu kettuja, vaikka mulle ol sanottu et vois olla.

Siinä mei sit se päivä men ihan mukavast. Ne teki kaike maailma hommii. Ruiskuttel pihakalusteit, ku ne oli jonku pölyn peitos. Immu lääppi noita ikkunoi jollai vempaimel ja Hellä puhisi pusikos. Oli kyl aik lämmin.

Ne ois halunnu väliin mennä tonne vetee vilvottelee, mut ei sinne voinu kai mennä, ku siäl ol ihmeellist keltasta moskaa ja Immuki pärski kok ajan. Ihme nuhanenä. Ei mu kirsi kärsiny ollekaa.

No sit tuli se ruuan aika. Mie kyl haistoin jo hyvis ajoin, et ny tuloo jytky ja tuliha se. Meni iha jo kyttää siihe härveli luo, ku sielt tul jo ennestää ni hyvvii tuoksuloi.

Ja arvakkaa mitä kanne alta sit paljastu, ku Grillimaestro Piiparine otti ne sielt esii. Kyl täytyy sanoo, et mie romahin ihan täyellisest. Ja kaiken huippu, Immu anto mulle ja Helälle isomma osan, se itte söi vaan pienen osan ja sit jotain heinää päälle. Mitähä varten se syö tot heinää, ku se on muutennii yhtä iso ku lehmä.

Otiha mie sit tän päälle pienet päivätirsat, ku rupes ramasoo nii kauheest. Immu meni lukee omaa sänkyy ja sit vähä päästä se rupes korisee, mut miähää oli ihan rauhas täs sängyl.

No sitte ilalla Immu nauliintu toho tuolii ja rupes tuijottaa sit ihme toosaa ja huus välii kurkku suorana Suomi, Suomi, enhä mie ymmärtäny mitä se huusi. Joku seivästappelu siel ol menos. Ja se jälkeen se pisti jonku omituise kopin lämpee. Sinne e uskaltanu mennä, ku ne hikos siel Hellän kaa yhtä paljo ku Seppo ja Tiina sängyssä. O ne omituisii.

Mää vein välii sinne ovelle ton mu frispii, jotta Immu tuli heittää sit mulle, muuteha se ois kuollu sinne kuumuutee. Siel ne hikoili ja tuli välii kuistille vilvottelee ja kittas jotai taikajuomaa tölkist. Sit ne virkisty ja men takas sinne koppii. On tää ihmeelline paikka. Hikoillaa kaiken maailman hommis ja mennää illalla hikoilee viel lisää. Ainoo hyvä puoli siit oli, et syötii Immu kaa taas sit yömakkaraa se  jälkeen.
Oli mulla iha mukava mökkiloma, mut mää väsyin aika lailla täst kaikest kaahotuksest. Sunnuntaina tultiin takasin Hauvvalaan, vaa mikä Hallila se ny on. Onneks, mää oli ihan rätti kypsä. Tai käytii me tullessa jollai synttäreillä Kämmennenniemes, mut mää makasin koko aja omenapuun alla ja lepäsi. Immu veteli taas jotai kakkuu ja piirakkaa, se tarjos mullekki, mut em  mää jaksanu enää syyä, mu turkki oli iha täys.
Sit ilalla löllöttelin siel mu hoitosohval ja kuunteli vaan toisel korval, ku Tiina lähetteli viestejä, koska ne tulee hakee mut.

Olihan aika viikonloppu ja nyt mää vähä säikähi, ku Tiina pyysi, jos toi Immu taas hoitais mua yhde viis päivää. Mua vähä pelottaa, mitä se mun pään menoks taas keksii. On se omituinen satakilone järkäle. Mää oo hoikaa ja kaunis, mut se on tollane äijän köriläs ja touhuu ku paraski vinttikoira. Mut on se iha mukava ja me tullaa hyvi toimee, kiva sen kaa on häslätä. Ku saa vaan väliin olla omassa kotona, RAUHAS.
Kiitti vaan Immu ja Hellä, kyl te ootte iha jeeees. En mää oikein ois jaksannu kotiinkaa lähtee, mää olisi voinu maata viel yhe yön täs sohval.