Avantouintia

Kun tässä tätä joutilasta aikaa on, niin päätin kokeilla jotain uutta ja aloitin avantouinti harrastuksen. Koska olen tälläinen kylmähermoinen mies, niin moisessa jääkylmässä vedessä ei ollut haastetta juuri lainkaan( kyllä oli ). Kun Rauhaniemen kansankylpylän sauna aukesi klo 15, niin kymmentä minuuttia aikaisemmin en ollut vielä varma menenkö sinne. Ajatuksen tähän avantojuttuun sain edellisenä päivänä, kun poikkesin Rauhaniemessä kuvailemassa. Katselin siinä pulppuavaa avantoa ja kauniin kylmää jääpeitteen kantamaa järvimaisemaa, kun ajatus tuli kuin sateenkaari kirkkaalta taivaalta, mikä jottei. 

Ja harvoin meikäläinen puihin menee, jos jotain päätän. Siispä seuraavana päivänä astelin hieman kello kolmen jälkeen kohti Rauhaniemen saunaa. Olin kuin orpo piru Kalajoen silakkamarkkinoilla, ei hajuakaan, kuinka täällä toimitaan. Saunan edustalla oli vilvoittelemassa joukko vanhoja konkareita, joten huutelin neuvoja, miten menetellä. Kyllähän ne heti rekistöröi, että uusi untuvikko oli tullut kokeilemaan avantouinnin saloja. 

Siispä valvojan koppiin ja maksamaan saunamaksu, 5,50€. Valvoja lähes vaati jättämään kaikki arvoesineet säilytykseen. Tuntui koomiselta, kun hää sanoi, että jätä ainakin autonavaimet ja rahapussi, sillä niitä varkaita pyörii täälläkin, koska mitään pukukoppeja ei ollut, vaan avoinaiset pukuhuoneet. Jätin siis autonavaimet ja tyhjän rahapussin. No autohan oli parkkipaikalla ovet auki, kun niitä ei uskalla lukkoon laittaa, ei pian aukee sen jälkeen, jos lukitsee.

Meikäläisellä oli mukana perussetti, uikkarit ja pyyhe. Ei puuttunut kuin uimalakki, tohvelit ja sormikkaat. Kaikilla muilla ne melkein olikin, olin jälleen erillainen nuori. Päänsuojia oli monen moisia, oikeita uimarin lakkeja, kosteutta hylkiviä pipoja, huopahattuja. Tämäkin tuntui olevan välineurheilua. Olihan mulla kyllä pipo mukana, villainen ja nahkaiset rukkaset, sekä vuoratut talvi croksit. Olisihan se näyttänyt  hieman koomiselta, jos olisin astellut saunaan nämä varusteet ylläni. Siis tyydyin vain uimahousuihin, olinhan karski mies, enkä tarvinnut mitään rekvisiittaa, jos käyn vähän uimassa.

Yhdellä miehellä oli tosiaan päässä tälläinen huopahattu, ihastuin siihen heti, en siis siihen mieheen, vaan hattuun. Ja niinhän porukka osoittautuikin ihan rennoksi yhteisöksi. Juttuseuraa löytyi tälläiselle hiljaisellikin miehelle, ei tarvinnut istua tuppisuuna. Heti pääsin matkustamisen makuun, kun sellainen murmeli saatteli minut cobaca baanan lämpöön. Kertoili matkoistaan ja keskustelimme samalla islamin uskosta, Irlannin homeongelmista ja kokolattiamattojen aiheuttamista haitoista, koska niitä esiintyy viellä paljon Englannissa ja Amerikoissa, kuulemma.

Sauna oli tosi hyvä ja koko ajan joku piti huolta, että löylyvettä piisasi. Löylyä heitettiin kohtuudella, useasti ensin lupaa kysyen ja montako kauhallista. Olin isossa saunassa, kun siellä oli enemmän juttuseuraa, mutta sieltä löytyy myös pikku sauna, en käynyt.

Tässä kuva siitä isosta saunasta, kiuas lämpiää aika-ajoin kaasupoltimella. Tajusin sen, kun siitä alkoi kuulua huminaa ja joku sanoi, kello on näköjään vartin yli kolme. Pölähtää käyntiin tietyin ajoin.
No aikani siinä lämmiteltyäni keräsin rouhkeuden vähät rippeeni ja lähdin ulos, kohti avantoa. Kieltämättä hirvitti, mutta sukkeroin itseni ja sanoin rohkealle minälleni: " kävelet kylmän rauhallisesti kohti avantoa, astut portaille ja hivutat itsesi muitta mutkitta avantoon ja teet pienen kieroksen vedessä, niinkuin muutkin". Ja niinhän minä tein. Mutta kun nousin avannosta kuuppa kumisten ja tartuin kaiteeseen, kun vähän huippasi, niin tajusin minkä takia osalla oli sormikkaat kädessä. Kämmeneni meinasi jämähtää siihen metalli putkeen kiinni. Ja sitten kun kävelin paljain varpain kohti saunaa, huomasin, että läpsykkäät ei olisi yhtään hassummat jalassa. Mutta en meinaa niitä hommata, pärjään ilmankin. Päätä vähän palelsi, kun kastelin tukkanikin avannossa, kuten mökilläkin kesällä uidessa. Olishan tuollainen huopahattu ollut ihan mukava, koska lämmin pää, lämmin kroppa. No pää jäässähän sitä on taaperrettu tätä elämää tähänkin asti. En meinaa hommata lakkiakaan.

Porukalla oli tapana jäädä uinnin jälkeen höppöttämään siihen terassille, niin en ollut pekkaa pahempi, vaan jäin siihen tutisemaan ja keskustelemaan maailmaa jäätävistä asioista. Kivasti muuten kipristeli pitkin kroppaa ja sitähän mulla piisaa. Toivottavasti kylmä sulattaa ihraani.

Suoritin session kolme kertaa ja kolmannen kerran jälkeen en mennyt enää saunaan, vaan taapersin suoraan pukuhuoneeseen. Olinhan karski mies. Ja pakkastahan oli vain vähän reilu kymmenen astetta, siis melko lämmintä, niin ei siinä enää mitään saunoja tarvihe. 
Kokemus oli tosi mielyttävä ( kauheaa ) ja meinaan kokeilla, josko minusta olisi avantouimariksi ja pystyisin hilaamaan mahtavan massani pakastusaltaaseen kerran viikossa. Itse uiminen ei ole haaste, mutta sinne lähteminen, niinkuin muihinkin rientoihin on väliin niin rompsuista. Mutta minä yritän. Toivottavasti ensi viikolle tulee oikein kylmää, niin saisi kokea, kuinka vastakohdat tosiaan täydentävät toisiaan.