OPELIX

No niin maanantaina sitä sitten koitti jälleen rakkaan Ooppelini kohtalon päivä. Edessä oli vuotuinen lääkärintarkastus. Virallinen päivähän oli jälleen lipsahtanut yli, kuten tavallista, mutta eipä se ollut enenkään toimintaa haitannut, mitä nyt kerran lähti kilvet poliisien matkaan, silti Opelix tuli kotiin ihan mukisematta, ilman kilpiäkin. Vanhaa autoahan on turha käyttää enakkoon missään "katsastus huollossa", sillä samat viat se katsastusmies ilmoittaa konttorilla, kuin jossain korjaamossakin. Ja aina olen luottanut siihen, että kyllä niitä  vikoja piisaa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.

Olen tässäkin hommassa siirtynyt nörttiaikaan ja tilasin netistä kontrollin heti maanantaiaamulle, näin säästin heti kättelyssä jo kolme ekee. Niinpä suuntasin kulkuni kymmeneksi Hervannan katsastusasemalle.

Ja pitihän se arvata, kun vuoroni tuli, niin kuskin pukille hyppäsi sellainen tyypillinen maanantaiaamun tuppisuu mörökölli. Morjesti sentään. Ja ei muuta kun pukille, siis jarrudynamoon. Enhän niistä luvuista mitään ymmärtänyt, eikä tää liuhuletti mitään kertonut. Vastasi sentään, kun kysyin,että oliko jarrut kunnossa? Joo. Sitten pihalle kiemurtelemaan ja koitin jotain keskustella, meni yksinpuheluksi, joten ajattelin pitää turpani kiinni turhista turinoista. Sitten kysyin siltä, samalla kun se teki lukkojarrutuksen, voisinko saada tiedon paljonko tällä romulla on ajettu, kun ei matkamittari näy. Se äity oikein puheleen, voi olla. Sitten se kiinnitti huomiota abs merkkivaloon kun se palo. Sanoin, että se on aina palanut. Se sano, abs ei toimi. Jumankauta tää kottero on mennyt viitenä vuonna läpi, vaikka se valo on palanut, eikä jarrut oo toiminu määräysten mukaisesti.

Valojen suuntaus katsottin jollain taikalaatikolla. Jeppe sano, että toinen valohan näyttää taivaaseen. Ihmettelin kovasti ja sanoin poliisiin huutaneen ratsiassa sen näyttävän päin helvettiä. Sitten siirryttiin päästömittaukseen. Kierrokset käskettiin pitää 2500 ja määhän pirin. Äijä seisoo vieressä eikä pukise puupennin vertaa. Meikäläisen kulumalla kyllästettyä varvasta särkee ja painan kaasua kaasun perään. Siinä sitten Ooppeli hyrisi, hyrisemistään ja mää odotin jalka kaasulla. Joo, ajetaan nosturille, päästöt ei oo kunnossa.
Tein työtä käskettyä ja ajoin nosturille. Kysyin jäänkö autoon vai? Se on sun asias. Joo, tulin pois ja menin hallin toiseen nurkkaan toilailemaan, meillä ei oikein synkannut.
Aikansa siellä alustalla kolisteltuaan, laski auton alas ja rupes paineleen älykonettaan. Aattelin uskaltaakohan se puhua mulle kaikista vioista vai esittääkö asiansa viittomakielellä. Puhu se vähän, koiranluu uusiks ja abs jarrut, sekä päästöt kuntoon. Anto paperit mulle ja aukas oven. Ajoin helmeni pihalle ja katsoin papereita. Jumalauta se oli antanu mulle ajoaikaa oikein ruhtinaallisesti, seuraavan päivän iltaan klo 18. Perskaus, aattelin samantein lähtee rengasmatkalle yläsavoon. Yks päivä ja siinä oli viellä teksti, saa ajaa korjaamolle ja sieltä pois. Eikä muuten kertonut mulle auton kilometri lukemaa, kyllä mää mieleni pahoitin.
Onneksi on toisenlaisiakin firmoja, joten ajoin samantein Hervannan autohuoltoon. Siellä oli vähän niinkuin tuttuja kavereita. Ihmetteli ajoajan lyhyyttä, mutta otti homman hoitoon hetimiten. 

Ja sinne se sitten jäi mun kulkupelini hoitoon. Mutta kuis kävikään, ei mennyt kauaa, kun sieltä jo soitettiin, että auto olis sitten noudettavissa ja katsastus kunnossa. Nyt tietysti joku muukin autofriikki kuin minä, haluaa tietää mitä sille tehtiin. Tässähän se sitten on tehdyt työt jotta auto oli liikennekelpoinen: Pyörintänopeusanturit vaihdettiin etu vasen ja oikea, sekä takaoikea ja hammaskehä. Päästöt saatiin kuriin vaihtamalla keski pakoputki ja koiranluu uusittiin. Ja kaupantekijäisiks oli laitettu auton lukitusjärjestelmä kuntoon, joten nyt saan sitten auton ovetkin lukkoon, ettei kukaan hullu varasta sitä. Lupasin sitten hakea sen murheen kryynini heti aamulla ja toimitin sen kiukuttelu konttorille, josta leima heltisi heilauttamalla.
Nyt voin jälleen ajella iloisesti hymyillen kohti uusia seikkailuja. Ei haittaa enää mikään muu kuin korvan vierestä kuuluva suhina ja helvetinmoinen veto pääkoppaan, mutta se ei ole muulle liikenteelle vaarallista.