Viikonloppuna Tinkaamassa

No tulihan sitä tinkattua lauantai aamusta sunnuntai iltaan. Alennusta en saanut, mutta jonkinlaisen ylennyksen, koiran omistajalta. Lähtivät viikonlopuksi reissuun ja lupasin pitää Tinkasta sen aikaa huolta. No ilohan oli minun puolellani, kun sain vaihteeksi taas elää koiranelämää. Sukumme pikku riiviö koirat, kun ovat siellä Turussa, niin niiden hoitoon ei meikäläistä enää tarvita. No Tinkan kanssa tämäkin puoli tuli korjattua ja neiti asteli meille varhain lauantai aamuna. Ilman suurempia seromonioita otin koiran hoteisiini ja veljeni avovaimoineen pääsi lähtemään Porvooseen. Ikävähän siinä ensin Tinkalle tuli ja hää asettui eteiseen oven pieleen odottamaan, josko se emäntä vaan hämäs ja tulee kohta takaisin.

Kyllähän sitä sitten päästiin ihan normaaliin olotilaan ja suurin ikävä katosi, kun ruvettiin vähän touhuamaan. Pallo ja frisbee ovat Tinkan lempi leluja. Fresbeetä ei heitelty, kun ei ollut paikkaa missä olisi saanut vapaana juosta, mutta pallo sai kyytiä sisällä ja ulkona, takapihalla.

                Ensin tutkailtiin, miltä se takapiha oikein näyttää.

Sitten rupesikin jo kiinnostamaan, jotta mitäs hyvää se isäntä on oikein keittänyt. Jaa, hernekeittoo, ei ollut oikein koiruuden mieleen, joten annoin sitten pelkkää kinkkua, kun ei oikein muu tuntunut maistuvan. Vaikka jälkiruuaksi oli lättyjä, niin ei Tinka ainakaan osoittautunut minkään makean ystäväksi, sillä juuri leivottu pullakaan ei hävinnyt kuonon alta, vaikka kuinka yritin tarjota.
Koska Tinka on kova tyttö ulkoilemaan, niin tutustutin sen kumpanakin päivänä Hallilan lähiympäristöön. Lenkkejä tehtiin kolmesti päivässä, kaksi puolentoistatunnin treeniä ja viimeksi tunnin lenkki, ennen yöpuulle menoa.

Jalkapallo sai aina kyytiä, kun tulimme ulkoa tai kun Tinka suostui jotain syömään. Se ilmeisesti purki makupalojen tuoman ylimääräisen energian pallon peluuseen. Ja ilmeisesti ei saanut ulkona tarpeeksi liikuntaa, niin piti vielä vähän pelailla lenkin jälkeen.

Mutta koko viikonlopun Tinka oli kuin itse rauhallisuus. Mutta silti siitä näki ja aisti, että kyllä sen oman emännän olisi syytä tulla takaisin. Ulkonakin katseli autoja, josko niistä jostain se Tiina tulisi, ei tullut. Mutta ulkoilu on tärkeä elementti Tinkan elämässä, sillä kun lenkille lähdön aika koitti, niin se oli heti valmiina.