Joka päivä joka ikinen yö

No viime viikolla sitä päästiin sitten taas työn touhuun. Keskiviikkona suunta oli sinne Kämmenniemeen, jossa odotti hulppean kesämökin pihatyöt. Konemies oli heilunut tontilla jo toista viikkoa ja muut hommat sitten aloitettiin saman tein. No sitä samaa soheltamistahan se oli kiviä sinne, soraa tänne jne... Mökki oli sellainen puolen miljoonan vaatimaton hökötys ja pihahommiinkin uppoaa useampia tonneja riihikuivaa valuuttaa. Toisilla on millä mällätä ja toisilla ei tahdo olla edes suussa millä mällätä. En ollut muusta kateellinen kuin populaatiohäviittäjästa. Se hurisi äänettömästi rantasaunalla ja koko tontti oli hyttysetöntä aluetta. Tosi mainio keksintö. Jotkut virittelevät omia karkottimiaan, tyhjään pulloon fariinisokeria ja hiivaa,sit annetaan käydä. Imasee muka hyttyset pulloon ja ötökät häviää. Paskan marjat sinne ei mee hyttysiä ellei niitä ensin itse tapa ja laita pulloon, on kokemusta.

    Tässä on kuvaa pihapiiristä, missä laitetaan luontoa uuteen uskoon.

                           Ja tässä itse viherpiipertäjä Piiparinen

Menihän se aika nopeasti tämä lyhennetty työviikko ja luontokin avasi hanansa perjantaina, niin sai kostuketta ulkoisesti ja sisäisesti, ulkoinen oli vesi ja sisäinen hiki.

Perjantaina sitten suuntasimme jälleen kohti mökkiä, nauttimaan luonnon rauhasta tyttäremme ja Turun vävytyksen kera, sekä karvapallerot. Ja luonto kyllä näyttikin taitojaan, tuuli puhisi puissa ja järvellä vaahtopäät lainehtivat. Oli jotenkin syksyinen tunnelma kun taivas oli pilvessä kuin piippukerhon jäsenet konsanaan. Ei oikein uskonut, että yöttömän yön juhla oli niin lähellä. On se kumma kun useita tämä yötön yö pistää yyöököttämään. Taisi tämä meidän turkusairaanhoitsuvävy oikein etsiä kans niitä yökön hommia. Jos heidän muutto sinne Turkuun toteutuu, niin sitähän mennään sitten vaimon kanssa sinne yyööööks. 

Lauantaina oli sitten tapahtumakalenteriss  käynti Oriveden vilkkaalla torilla. Sinne suuntasimme tyttäreni ja Turuun vävyn kera. Vävy ajoi, koska halusimme tyttäreni kanssa heti aamusta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja niitähän riitti, ei mennyt kuin pari kilometria ensimmäiseen, mutta se siitä.

Hetken kuluttua edellisestä, suoritamme jälleen paniikinomaisen jarrutuksen käsijarrun kera ja käännymmekin pihakirppiksen portista sisään. Ei ollut kyllä hukkareissu, sillä löysin sieltä piippurekvisiittaa seuralle. Hankita oli hinnaltaan 1€, mutta annoin 15 senttiä tippiä. Ostos tekee 20 senttiä jäsentä kohti, täytyy pitää hankinnan tiimoilta hätäkokous.

Heti alkuun sanottakoon,että tämä kuva ei todellakaan ole Oriveden torilta. Kun tulimme torialueelle niin huiske ja hulina oli kaukainen haavekuva vain. Oli yksi puukoppi, mistä sai kahvia, yksi kalamyyjä vanhoine kaloineen ja kaksi tiukka ilmeistä hanuristia ja meidän kolme hanuria, ei muuta. Soittajat tuijottivat siihen malliin kun kävelimme ohi, että jos ei killinki kilahda kuppiin, niin täällä on turha tehdä ostoksia, niin mitä ostoksia. Siispä suuntasimme Oriveden Stoukmannille, eli löytöteksiin ja suoritimme tarvittavat ostokset. Itse ostin palmu uimahousut, jolle kaikki nauroivat ja olkihatun, olin ihan Tuure Kilpeläisen näköinen. Vävykin osti samanlaisen hatun, kun ensin vain löysimme tarpeeksi suuren kokoisen, elikä suurimman. Sillä ne sen rastat vievät niin paljon tilaa isossa päässä. 

Samalla sitten kiersimme kaikki kaupat, mutta tärkein ostos lienee paskahuusin kuivike, kun juhannuksena tuppaa kaikkien pakki mennä vähän niinkuin sekaisin.

Sunnuntaina suuntasimme hyvissä ajoin kotiin kasaamaan huonekaluja ja illan kruunasi hääpäivän kunniaksi nautittu häränpihvi, vihannespedillä, ravintola Huviretkessä. Tosin virallinen hääpäivä on vasta 19.6, mutta silloin mulla on niin paljon muuta hommaa ettemme kerkiä juhlia.Täytyy leipoa ja laittaa kaikenmaailman sörsseleitä juhannukseksi.Meille tuli kolmekymmentäyksi vuotta täyteen kolmekymmenvuotisesta sodasta. Siispä oikein hauskaa juhannusta kaikille lukijoille ja hukkukaa huolella jos hukutte. Palaamme asiaan jussin jälkeen.