La 8.6.Näinkö meille aina täällä käy, varsinkin minulle. Aamu alkaa aurinkoisena ja hyvin hyvin kauniina. Sutaisin siinä pienet aamuvedot heti alkuun. Kun tottahan toki se eilen maalaamani seinä piti tietysti maalata toiseen kertaan. Kyllä minä sen tiesin, mutta en sitä laiskuuttani viitsinyt eilen tehdä. Tämä oli pientä, sillä paljon paljon pahempaa oli luvassa. Ensin kuitenkin söin runsaan aamiaisen, kun oli luvassa pitkä ja raskas juhlapäivä. Äitini opetti minulle jo hyvin nuorena, että ei saa juoda tyhjään vatsaan. Tämä kaikki oli siis vielä plussa merkillä varustettua.
Ja sitten huuto kiiri ympäri residenssiä."Oletko muistanut sovittaa niitä vaatteita?" Niin, en tietysti, mitä niissä kerran aikoinaan kaupassa jo sovitetuissa vaatteissa olisi vikana, ei mikään. Kaapissa oli housuja suoraa, shortsia ja väriltään vaaleaa mallia ainakin kuudet. Kyllä oli varaa valita, mutta ilmeni pieni proplematiikka. Se kuuluisa henkilö teeveestä siinä Honkajokikaupan mainoksesta,JOKU, oli käynyt siirtämässä viisistä housuista nappia taakse päin. No kiristihän se vähemmästäkin. Kuudennet meni hyvin jalkaan, kun vedin sixström pakkiani hieman sisään ja olin hetken hengittämättä. Miten luoja on luonut tälläisen otuksen tähän ikuiseen kadotuksen maailmaan. Ei täällä ole toista minunkaltaistani. Laitettu kolibrin aivot ryhävalaan ruumiiseen.
Siitä me sitten suuntasimme erillaisten vaiheiden jälkeen kohti mökkiä, missä siis alkoivat Turunvävyn valmistujaisjuhlat. Itse tilaisuus oli vasta klo 16, mutta sitä ennenhän oli monen monta hommaa tehtävänä, kaikilla muilla paitsi minulla. Minun hommani oli vain ruohikon leikkuu,taivotteena saada ruoho lyhyemmäksi ja leikkuri ehjänä takaisin varastoon. Kiskaisin koneen kehiin ja aloin nyppiä sitä käyntiin, no eihän se piru käynnistynyt. Vetelin ja vetelin, kuin viimeistä päivää. Kuului vain vaimea ptru. Potkasin kylkeen ja menin "tauolle". Viidentoista minuutin kuluttua sama homma ja sama lopputulos. Parikytä minsaa ja edelleen, ruoho kasvoi. Siinä oli huvennut tehokasta työaikaa jo niin paljon, että päätin pitää ruokatunnin. Kun olin syönyt oli tietysti ruokalevon aika. Suuntasin sänkyä kohti ja vetäsin ohimennen leikkuria ja se saatanan kone yskäs ja lähti käyntiin.
Ja sitten H- hetki läheni ja juhlakalu saapui paikalle, vieläpä pystyssä. Tilaisuus koululla oli sujunut hyvin ja hän oli siellä pokkuroinut puku päällä missä oli Turun vaakunapinssi rinnassa, voitteko kuvitella. Onneksi hänen rinnallaan oli muutakin, minun kaunis, älykäs ja kaikin puolin fiksu tyttäreni. Hommahan olis kussu muuten ihan täysin. Ei siinä mitään,kyllä hän ( vävy ) oli hommansa hoitanut mallikkaasti. Todistus oli hyvä, parempi kuin minulla aikoinaan, kun valmistuin amatsusta, tosin siihen ei paljon vaadittu. Opinnäytetyö oli kovissa ja kauniissa kansissa kaikkien luettavissa, en siitäkään ymmärtänyt muuta kuin osion alkoholin haitoista.
Juhlakansa oli jakautunut tilaisuudessa vähän kuin kahteen kastiin. Melkein satavuotiaisiin ja melkein viiskyt vuotiaisiin, niin ja tietysti vielä melkein keski-ikäiset. Tilaisuus oli leppoisa ja koruton, juuri valmistunutta muisteltiin lämmöllä ja kehuttiin maasta taivaisiin. Juhlakakku oli tyttäreni ja vaimoni aikaansaannos, toffee sellainen. Lohipiirakka oli vävyni ja Pirkan aikaansaannos, hyvä sellainen.
Ja sitten päivän kruunasi lopuksi sauna, kun vieraat olivat poistuneet. Tai siis ensinhän oli kyllä syötävä jotta jaksoi saunoa. Ja sitten me piippuseuralaiset tarpoimme saunalle ja aloitimme löylyn ja lestin heiton. Väliajalla vedeltiin "hamppua" ja humalaa. Alkuyön tunteina saunan kuisti oli täynnä heiluvia häkäpönttöjä.
Su 9.6. Aamulla heräilin hyvissä ajoin. Otin kameran följyyn ja lähdin metsälle ottamaan näkäräisiä,mäkäräisiä ja luontokuvia. Aina kun käteni ei tärissyt, otin kuvan ja jokunen niistä onnistuikin. Muuta kummallista sitä ei sunnuntaina oikein tapahtunutkaan. Jaa paitsi yksi hyvin merkittävä asia täytyy mainita. Vaimoni juttailu ja puttailu oli tuottanut tulosta, hän mahtui kanoottiin. Kiloja on karissut kun kuusen neulasia jouluna ja tässä siitä dokumentti kaikille kannustukseksi ja katseltavaksi, kuuri on kestänyt viisi viikkoa.
Hoikka on kuin hongankolistaja.
Ja tässä näitä luontokuvatuksia:
Huomatkaa perhonen vasemalla ja joku ötökkä oikealla, rusk.
Niin jos muistatte kun laitoin lappuja kaupan seinälle, että suoritan pieniä hommia pientä korvausta vastaan. Siinä kun oltiin mökiltä lähdössä, niin puhelimeni pärähti. Joku nainen siellä kyseli vieläkö suoritin hommia. Uteliaisuuteni heräsi ja yritin udella mitähän hommaa olisi luvassa, vastaus oli hyvin epämääräinen, no vähän kaikenlaista pientä, sitä sun tätä. En uskaltanut uskollisessa aviosuhteesa olevana ( vielä ) lähteä tähän taikinan veivaus projektiin mukaan ja kieltäydyin kauniisti. Yöllä kun mietin asiaa, niin harmittelin, ei pitäisi tehdä äkkinäisiä päätöksiä.
Siitä me sitten suuntasimme erillaisten vaiheiden jälkeen kohti mökkiä, missä siis alkoivat Turunvävyn valmistujaisjuhlat. Itse tilaisuus oli vasta klo 16, mutta sitä ennenhän oli monen monta hommaa tehtävänä, kaikilla muilla paitsi minulla. Minun hommani oli vain ruohikon leikkuu,taivotteena saada ruoho lyhyemmäksi ja leikkuri ehjänä takaisin varastoon. Kiskaisin koneen kehiin ja aloin nyppiä sitä käyntiin, no eihän se piru käynnistynyt. Vetelin ja vetelin, kuin viimeistä päivää. Kuului vain vaimea ptru. Potkasin kylkeen ja menin "tauolle". Viidentoista minuutin kuluttua sama homma ja sama lopputulos. Parikytä minsaa ja edelleen, ruoho kasvoi. Siinä oli huvennut tehokasta työaikaa jo niin paljon, että päätin pitää ruokatunnin. Kun olin syönyt oli tietysti ruokalevon aika. Suuntasin sänkyä kohti ja vetäsin ohimennen leikkuria ja se saatanan kone yskäs ja lähti käyntiin.
Ja sitten H- hetki läheni ja juhlakalu saapui paikalle, vieläpä pystyssä. Tilaisuus koululla oli sujunut hyvin ja hän oli siellä pokkuroinut puku päällä missä oli Turun vaakunapinssi rinnassa, voitteko kuvitella. Onneksi hänen rinnallaan oli muutakin, minun kaunis, älykäs ja kaikin puolin fiksu tyttäreni. Hommahan olis kussu muuten ihan täysin. Ei siinä mitään,kyllä hän ( vävy ) oli hommansa hoitanut mallikkaasti. Todistus oli hyvä, parempi kuin minulla aikoinaan, kun valmistuin amatsusta, tosin siihen ei paljon vaadittu. Opinnäytetyö oli kovissa ja kauniissa kansissa kaikkien luettavissa, en siitäkään ymmärtänyt muuta kuin osion alkoholin haitoista.
Juhlakansa oli jakautunut tilaisuudessa vähän kuin kahteen kastiin. Melkein satavuotiaisiin ja melkein viiskyt vuotiaisiin, niin ja tietysti vielä melkein keski-ikäiset. Tilaisuus oli leppoisa ja koruton, juuri valmistunutta muisteltiin lämmöllä ja kehuttiin maasta taivaisiin. Juhlakakku oli tyttäreni ja vaimoni aikaansaannos, toffee sellainen. Lohipiirakka oli vävyni ja Pirkan aikaansaannos, hyvä sellainen.
Ja sitten päivän kruunasi lopuksi sauna, kun vieraat olivat poistuneet. Tai siis ensinhän oli kyllä syötävä jotta jaksoi saunoa. Ja sitten me piippuseuralaiset tarpoimme saunalle ja aloitimme löylyn ja lestin heiton. Väliajalla vedeltiin "hamppua" ja humalaa. Alkuyön tunteina saunan kuisti oli täynnä heiluvia häkäpönttöjä.
Su 9.6. Aamulla heräilin hyvissä ajoin. Otin kameran följyyn ja lähdin metsälle ottamaan näkäräisiä,mäkäräisiä ja luontokuvia. Aina kun käteni ei tärissyt, otin kuvan ja jokunen niistä onnistuikin. Muuta kummallista sitä ei sunnuntaina oikein tapahtunutkaan. Jaa paitsi yksi hyvin merkittävä asia täytyy mainita. Vaimoni juttailu ja puttailu oli tuottanut tulosta, hän mahtui kanoottiin. Kiloja on karissut kun kuusen neulasia jouluna ja tässä siitä dokumentti kaikille kannustukseksi ja katseltavaksi, kuuri on kestänyt viisi viikkoa.
Hoikka on kuin hongankolistaja.
Ja tässä näitä luontokuvatuksia:
Huomatkaa perhonen vasemalla ja joku ötökkä oikealla, rusk.
Niin jos muistatte kun laitoin lappuja kaupan seinälle, että suoritan pieniä hommia pientä korvausta vastaan. Siinä kun oltiin mökiltä lähdössä, niin puhelimeni pärähti. Joku nainen siellä kyseli vieläkö suoritin hommia. Uteliaisuuteni heräsi ja yritin udella mitähän hommaa olisi luvassa, vastaus oli hyvin epämääräinen, no vähän kaikenlaista pientä, sitä sun tätä. En uskaltanut uskollisessa aviosuhteesa olevana ( vielä ) lähteä tähän taikinan veivaus projektiin mukaan ja kieltäydyin kauniisti. Yöllä kun mietin asiaa, niin harmittelin, ei pitäisi tehdä äkkinäisiä päätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti