Päivä kaunein sammuva on, niin myös minäkin.

Niinpä siinä sitten kävi, kuten monasti ennenkin kivihommissa, että eilen illalla tuli pomolta soitto, jotta tälle päivälle ei sitten olisi hommia, kun muurikivet eivät ole vieläkään tulleet. Hei miettikkää mikä työhistoria heti alkuun, kolme töitä, yksi rokulia. Ei paha. Minua moinen ei häiritse, sillä johan sitä tänä keväänä on vällyn alla vehdattukkin, ihan yksikseen tosin, joten joutenolon saan hyvin kulumaan  vanhalla rutiinilla. Ja kyllä se lupas, että ens viikolla aloitetaan hommat kämmeneenvetoniemessä, niin päivät venyy kun jenkki purkka.

Mutta aina sitä jotain raapustettavaa saa aikaiseksi luppopäivästäkin. Aamu meni sählätessä. Kun ei ollut töitä, niin sai nukkua pitkään. Heräsin viis yli viis. Vaimo heräs kuudelta ja piti meikäläistä jälleen kerran tärähtäneenä, kun istuin tän nettigramafonin ääressä. En suinkaan jouten, vaan tekstitin hyvälle naisystävälleni Savon sydämmeen riimejä, hänen todella upeisiin valokuviin. Tosin meikäläisen riimeillä on taipumus pilata ne hyvätkin kuvat. Olemme tavanneet luonossa vain kerran, tai siis tapasimme oikeasti ravintola Plevnassa, mutta meillä oli heti kemiallinen yhteys, muutaman tuopin jälkeen.

Mutta meilailtu, faceiltu ja heilailtu ollaan ihan vaan teknisesti, se on turvallisempaa. Turvateksti on varmempaa, ei tule vahinkoa, kun voi deletoida.

Sitten rupisten riimien jälkeen rupesin valituskirjeen tekoon, sillä valitusaika oli menossa umpeen kuin maho lehmä. Tässä tälläinen pieni episooti asian tiimoilta.

Sai kirjeen ammattiosaston välityksellä päivärahahakemuksestani. Se oli hylätty kuten ounastelin, mutta se siitä, tämä on lyhyt luomiskertomus. Työvoimapoliittisen lausunnon lopussa lukee seuraavaa: Tähän lausuntoon / ilmoitukseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Ja seuraavalla sivulla on teksti: Jos olette tyytymätön päätökseen, voitte hakea siihen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. Toimittakaa valitus kuitenkin työtömyyskassalle. Kun ei nyt taas mene pieneen parsakaalin kokoiseen aivonpuoliskooni tämä juttu. Ei saa valittaa ja saa valittaa. Valita tolle työtömyysturvalautakunnalle ja lähetä kirje työttömyyskassaan. Mitä helvettiä. Olisko mun nuoruudessani pitäny lähettää ne lukuisat rakkauskirjeet nykyiselle vaimolleni, sen entisille poikakavereille. "Kyllä mää niin mieleni pahotin".

No kaiken tän jaamailun jälkeen vedin kolme varttia kaurapuuroo naamariin, otin fillarin ja polkasin sen käyntiin ja lähin torille lepuuttaan hermojani. Huom pikku pulla ja kahvi teki jälleen tehtävänsä. Aloitin jälleen niin kuuluisan sokerihumalahakuisen syömisen, ollakseni illalla imelä kuin .... en saa tähän ny mitään sanaa stemmaamaan niin jätetään tyhjäks. Kaupan ja parinkympin lenkin jälkeen laskeuduin rivitalomme takapihan kiitoradalle orkunni viereen. Tulin niin äkkiä, että se pelästy, meidän lemmikki, se on ristitty orkuksi, ette arvaa kenen antama nimi. Niin se on pikku orava. Täytyykin mennä antaa sille pähkinöitä en oo muistanu moneen päivään antaa. Siis odottakaa vähän.

Jeps, saipahan karvahäntäkin pähkinän purtavaksi. On se veikee otus, otan joskus valokuvan siitä niin näette, ette ole varmaan koskaan oravaa nähneetkään.

Ja kuinkas kävikään. Istahdin sohvvalle, aukaisin suomi popin ja kuuntelin. Ja silmäthän siinä lurpahteli, vatsa murahteli, joten tein yksimielisen päätöksen itseni kanssa ja tästä ei ollut valitusoikeutta. Mikrotin makkaran, eikö ole hieno vebri, mikrottaa. Sen jälkeen tuli seuraava vebri levyttää, armeenia termi, pojat tietää ja levyseppähitsaritkin, siis nukkumaan, tirseille. Tunti meni ihanasti ja sen jälkeen vanha tiisselini jyrähti käyntiin. Kaikki kaks pyttyäni, konetermejä: ylälohko ja alalohko, välissä kiertokanki.
Siispä rupesin remonttiprojektiin joka on hieman venynyt. Minun oma pikku musiikkihuone, se on ollut vähän rempallaan parisen vuotta, mutta nyt siihen tulee hieman eloa. Maali oli ostettu jo kevättalvella, siispä ei muuta kuin valmistelut käyntiin ja pensselit santaan ja rukkaset naulaan eihän tässä muukaan auta.

No siinähän nyt ei meikä pojalta kauaa mennyt yhen seinän maalaamisessa. Pari muuta jätin vielä maalaamatta, ei huvittanu. Ajattelin vatsallani ja lähdin mieluisan hopini pariin keittiöön. Ruuan laittoon, en syömiseen. Olen sellainen ruokahopitti. Joka jääkaapille kipitti. 
Kokatessani en juurikaan käytä mitään ruokaohjeita, koska niitäkään, kuten sääntöjäkään, en noudata. Olen luonnonlapsi ja ammennan pohjattoman taitoni inspiraation lähteiltä joka pursuaa sisääni mitä ihmeelisimmistä oivalluksista ja tänään sain jälleen yhden. En pysty sitä selittämään mistä ja miten se tuli, mutta voi olla että olisi ollut parempi jos ei olisi tullut ollenkaan. Kun meillä kevyesti syödään, niin menyy oli sitten kasvisjauhelihapihvit. Nyt varmaan nämä kuvat jo heruttavat veden kielelle, joten tavoistani poiketen julkistan reseptin kaikkien aktiivisten lukijoiden käyttöön. Kun suurinosa varmasti kokeilee tätä reseptiä, niin vastuu lakkaa kun olette syönyt ensimmäisen palasen. Jos ylipäätään onnistutte saamaan niistä yhtä herkullisia kuin minä.

Taikina

                                                       
                                                                         Paisto

Valmis tuote

Resepti:

54 g korppujauhoja turvotetaan Valion mansikka lime keittoon, keittoa noin 1,54 dl.

Jauhetaan yleiskoneen terällä, varhaiskaalia, selleriä, vihreää paprikaa, meillä pakollinen, voi olla muunkin värinen ei mielellään musta, se on silloin pilalla, fenkolia, purjoa ja 4 suurta valkosipulin kynttä. Jauhelihaa, rasvaa 10% tai alle, 369 g ja parit kananmunat joukkoon, meillä käytetään vain valkuaiset, ei siis silmistä, koska kaikki valtias, rasvaprosenttien äiti ja jumalatar Juuuuuuttasberg näin on pyhässä sarkamentissaan määrännyt. Eli tehdään taikina. Mausteet on sitten tärkein juttu, mutta toki saa soveltaa, mutta en suosittele, sillä silloin lopputulos ei ole niin hyvä.

Orange pepper

Pasta basillico

Valkosipulirouhe

Suolat, yrtti tai neutral

Makea hilikastike

Soijakastike

Ja tässä se oivallus ja taikinan kruunaamaton mauste, suklaa-chili kahvia n. kaksi teelusikallista.

Kaikkia tykytarpeita voitte mättää mielenne mukaan ja mausteita hymyn mukaan niin ruokailuiloittelu voi alkaa, kun olette paistaneet pihvit sopivassa lämpötilassa levyllä, meidän kuusitoistavuotta vanhassa indiktuuri hellassa se oli asteikolla viisi. Kastikkeen voi tehdä konjakista, kermasta, sinapista tai mistä vain, Tapio viinaa en suosittele, se on tarkoitettu meillä päin ainakin vain kaurapuuroon voisilmäksi, loma-aikana.

Voin vannoa kautta kiven, kivimies kun olen, ja kannon että pihvirespti toimii, se ei ole mikään häppihuuli.

Nyt kun olen syönyt ja tehnyt muutakin tarpeetonta, niin on aika mennä sovittamaan kesäjuhlavaatteita. Sillä huomenna juhlimme rakkaan Turun vätyksen valmistujaisia, onnea siis hänelle. Ne pidetäänkin vähän kuin metsässä, siellä mökillä. Piilossa julkisuudelta, niin on parempi. Mutta juhlista sitten viikonlopun jälkeen enemmän kun olen toipunut niistä, voi mennä muutama päivä.