Selailin tossa Iltasanomia ja siella kolme toimittajaa pitää blogiaan tästä dieetistä. Ja kuinka ollakkaan, itse rupesin myös tuolle dieetille samaan aikaan. Minun paastopäiväni oli 15.8. klo 14, eli siitä 24h 600 kaloria. En nyt tähän laita mitä söin ja miten voin, koska en muista, mutta sen ainakin muistan, että minulla oli nälkä illalla kello yhteksän.
Seuraava paastopäiväni osuu alkuviikkoon ja pidän siitä tarkempaa kirjaa ja raportoin tilanteestani myös täällä. Mutta nyt on kaikki apu ja komentit sun muut tiedot tarpeen, joten laittakaa komentit palstalle vinkkejä tai ihan mitä vaan, joka auttaa minua poika poloista. Joten mammaMIIA,help me, help me.( tää oli salainen viesti)
Tämä tärkein asia unohtui. Alkupainoni on 95 - 97 kg, riippui vähän siitä seisoinko yhellä vai kahella jalalla ja yritin kaikin konstein saada höyhenen kevyttä kosketusta vaakaan, onnistumatta. Minusta on tulossa nykypäivän dinosaurus P(iiparinen)-rex, joskus oli bändi T-Rex.
Tässä vielä minusta tehty karsmaatiskatyyri ennen dieettiä.
19.8. Ma Siitä se sitten pläjähti pöytään kuin Napolilainen frutti de mare, toinen paastopäivä ihmedieetissä. Aloitinkin sen heti aamutuimaan, niin saa seuraavana aamuna vetää heti pään täyteen. Eli kello kahdeksan alkoi ramadani.
Päivä oli muutenkin sopiva, sillä olin luvannut mennä Hellän (vaimoni) työkaverille tekemään vähän pientä pintaremonttia. Joten kun puuhastelee jotain, niin silloin ei huomaa vaikka nälkä vähän vatsassa kurniikin. Minun vatsani huomasi jo puolenpäivän aikaan. Se jyskytti kuin Hurriganesin Get On ja aloituksesta oli vasta reilu kolme tuntia. Mutta nou hätä, lähdin lounaalle, kuppi kahvia.
Eihän sitä tyhjällä vatsalla viitsi kauaa hommia tehdä, varsinkin kun tämä projekti ei kuulunut rakennusliiton alaisuuteen. Joten kun tulin kotiin noin kolmen aikaan, niin nautin herkullisen lounaan, kaksi luumua ja oli hyvää.
Melkein saman tein aloin suunnitella sitä iltaruokaa. Ei siinä tullut kovin montaa vaihtoehtoa mieleen, niinpä päätin tehdä salaattia. Kaalia, paprikaa, kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja omenaa. Painoa tuli 550 g ja siinä sitä sitten oli illaksi naposteltavaa.
Ma. 2.9. Kyllähän se juttu on nytten niin, että tää homma ei toimi, ainakaan mulla. Nyt on menny se kolme viikkoo ja mitään ei tapahdu. Luonteeni vaan on sellainen, että määräänsä kauempaa en jaksa odottaa. Olen kerran ollut pilkillä, kävelin melkein tunnin "hyvään" kalapaikkaan muka. No meni kymmenen minsaa ja mitään ei tullut, niin lähdin kotiin. Se homma oli siinä. Ei bussipysäkilläkään viitti olla puolta päivää, jos se onnikka nyt vaikka tulis. Jos ne on lakos tai muuten harvennettu vuorovälejä, niin ei vaan tuu.
Iltasanomien testiryhmän miesjäsen, on vähän saman oloinen kun meikäläinen. Sillä paino putos ekan viikon jälkeen melkein neljä kiloo. Hyvä hyvä. Yhtenä viikkona ei lainkaan ja veti herneen nenään. Mutta se kyllä jatkaa hommaa, minä en. Vai mitä mieltä olette tuosta lukemasta. Vaakan merkki on aika osuva, pari kirjainta pielessä, pitäis olla HUPS.
Kyllä sitä tyhjän saa pyytämättäkin. Siitä ei voi syyttää, ettenkö olisi myös liikkunut. Jos tuli pyöräiltyä 45 km paastopäivänä niin luulis kilojen lentävän. Ei siinä parit pizzat pitäis haitata normaali päivänä. Mutta nyt ei vaan paino pudonnut ja joku huutaa siellä kitarisat kaarella, lopetit liian aikaisin, niin lopetin.
Mutta ei se mitään, nyt alan kehittää ihan omaa dieettiäni. Sen nimeksi tulee urheilutermin mukainen tulos,8-0. Syöt kahdeksana päivänä viikossa ja yhdeksäntenä et yhtään mitään. Jos toimii, niin kuulette tästä vielä myöhemmin.
Tähän loppuun vähän totuuksia ja elämän vaaseja, vai mitä ne olikaan.
Ihmisen pitäisi aina olla kylläinen.
Siinä syy miksi ei kannata ruveta dieetille.
Älä itke, että olet nälässä,
vaan iloitse, että se menee ohi.
Hän joka tuntee vain kylläisyyden,
ei tunne nälkää.
Mies toivoo, kun hänen vuoronsa tulee,
että lihatiskillä on vielä jotakin.
Pidän kahdenlaisesta ruuasta.
Hyvästä ja huonosta.
19.8. Ma Siitä se sitten pläjähti pöytään kuin Napolilainen frutti de mare, toinen paastopäivä ihmedieetissä. Aloitinkin sen heti aamutuimaan, niin saa seuraavana aamuna vetää heti pään täyteen. Eli kello kahdeksan alkoi ramadani.
Päivä oli muutenkin sopiva, sillä olin luvannut mennä Hellän (vaimoni) työkaverille tekemään vähän pientä pintaremonttia. Joten kun puuhastelee jotain, niin silloin ei huomaa vaikka nälkä vähän vatsassa kurniikin. Minun vatsani huomasi jo puolenpäivän aikaan. Se jyskytti kuin Hurriganesin Get On ja aloituksesta oli vasta reilu kolme tuntia. Mutta nou hätä, lähdin lounaalle, kuppi kahvia.
Eihän sitä tyhjällä vatsalla viitsi kauaa hommia tehdä, varsinkin kun tämä projekti ei kuulunut rakennusliiton alaisuuteen. Joten kun tulin kotiin noin kolmen aikaan, niin nautin herkullisen lounaan, kaksi luumua ja oli hyvää.
Melkein saman tein aloin suunnitella sitä iltaruokaa. Ei siinä tullut kovin montaa vaihtoehtoa mieleen, niinpä päätin tehdä salaattia. Kaalia, paprikaa, kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja omenaa. Painoa tuli 550 g ja siinä sitä sitten oli illaksi naposteltavaa.
Mies ilman mahaa, on kuin pankki ilman rahaa.
Suhautin siinä pienen pyörälenkin, kun ei ollut muutakaan tekemistä ja meniväthän ajatukseni pois ruuasta. Se on kumma juttu, silloin kun ei saa syödä on nälkä ja kun saa, ei ole nälkä, aina. Kaikesta huolimatta, kun tulin kotiin, niin kummasti se salaatti taas maistui, oli toinen annos.
Sitten kun valmistauduin elokuvailtaan, niin päätin tempaista ne loputkin salaatit huiviini. Kolme annosta ja nälkä. Jos olis syöny kolme kertaa jotain läskisoosia, niin sitä tulisi korvistakin. Tätä ei tullut korvista, oli edelleen nälkä. Seuraavana paastopäivänä kehitän jotain lämmintä ja kevyttä, lihalientä.
Mutta ei mitään paniikkia, kaloreita oli vielä käytettävissä vaikka kuinka, joten kaivoin tenderin kaapista ja rupesin smootien tekoon.Banaania, viinirypäleitä, sokeriton mehukeitto ja rasvatonta maitoa. Reilu puoli litraa maukasta janojuomaa. Osan laitoin pakkaseen ja imeskelin sitä sitten illan viimeisillä tunneilla. Ja meinasi unohtua. Pystyin vielä nauttimaan kupin kahvia kera kahden hapankorpun, päällä rasvatonta sulatejuustoa,10 g per korppu.
Nyt oli tuhlattu kaikki kalorit 600. Ei muuta kuin vällyn alle ja unta kaaliin, nukkuessa ei nälänhätä haittaa. Päätin nukkua aamu kahdeksaan, arvatkaa miksi. Seuraavan paastopäivän jälkeen kerron paljonko painoni on pudonnut, tulette hämmästymään.
Tapahtui tässä aamuna välipäivän. Hellä siinä teki töihin lähtöä ja kysyi minulta, muistitko ottaa illalla kolestrolilääkkeen. No enhän minä taas ollut muistanut, kun noita pillereitä on joka lähtöön ja ne mielialalääkkeet on aina etusijalla. Siis vastasin kieltävästi, jonka jälkeen tuli tekstiä tuutin täydeltä:
On se kumma kun saa aikuista miestä vahtia koko ajan. Aina on pidettävä huoli sun asioista, mistään et huolehdi. Kolestroli aiheuttaa tukoksia verisuoniin ja niiden myötä infraktin. On se sitten hienoo rampata suo katsomassa sairaalassa kun oot jossain koneessa loppu ikäsi.
No minä annoin hänelle siltä seisomalta vapautuksen kyseistä tehtävästä ja hän paiskasi oven kiinni ja lähti töihin. Minä siinä sitten putsailemaan tiskipöytää ja huomaan, että olen unohtanut illalla kattilaan keittämäni perunat. Naps sanoi aivonystyräni ja otin uuden vanhan kännykkäni ja tekstasin Hellälle: Unohdin perunat kattilaa, saan nyt varmaan perunaruton ja joudun perunannostokoneeseen. Sinun on tultava pellon laitaan katsomaan minua.
Keksin tässä kuningasajatuksen, joita minulla piissaa, enemmän kuin Hellä haluaa. On jotenkin mukavampi kirjoittaa kun voi vaimosta käyttää nimeä. Ei tarvitse kokoajan vaihdella, emäntä, vaimo, akka, muija jne. Niin tuo ajatus on pikku piristeen käyttö. Toki vain tekstin muodossa. Koitan erottaa ne erillaisella pontilla, niin ne on helpompi huomata. Tässä ensimmäinen, juu ja voinhan niihin liittää kuvankin jos keksin jonkin sopivan, tähän ekaan keksin.
Luoja miten kaunis oletkaan
lautasella, kera sinapin.
23.8.Pe Jihuu: Sävel kesäduuni blues, lopun saa keksiä itte."Nyt koitti perjantaiaamu ja luvan juuri sain, syödä mä paljon ja ihan mitä vain" Helppoo toi paastoominen, melkein yhtä helppoo kuin tää paasaaminen. Toiset valittaa, että niille tulee päänsärkyä kun ne paastoo. Ei mulle tuu, vähän on maha kipee. Sitten puhutaan ettei paastossa saa syödä, mutta pitää juoda, paljon. No juomisen taidon oon aina osannu ja kun tässä paastossakin saa mun mielestä syödä niin helvetisti, ruoka on vaan vähän niinkuin ilmaa.
Viimeisen vuorokauden aikana materiaalia on kadonnu mun kitusiin vaikka kuinka kauhiasti. Tässä taas listaa: Päivällä kahvi, iltapäivällä omenaa 100g ja samoin porkkanaa. Sitten tein tomaattisosekeittoo melkein puolikiloo tomaatteja ja vettä sun mausteita, oli siinä jonkin verran sitä valkosipulia. Sitä tuli vajaa kaks litraa. En jaksanut kaikkia syödä, joten Hellä veti yhen tuopillisen. Tai oisin kai jaksanu, mut rupes lusikkakäsi väsyy, ja ajattelin, että täytyis päästä lepäämään vähäksi aikaa, lusikka-asentoon. Jälkiruuaksi oli sitten kotimaisia naapurin puolelta poimittuja omenoita, tuolta tien toiselta puolen.
Illan kruunasi joku ihme sörsseli. Rasvatonta jougurttia, pakaste mustikkaa ja vattua, kaikki tärinä koneeseen ja suuhun. Laitoin siihen kyllä jotain muutakin, mutta en kyllä kuollaksenikaan muista mitä, multa kun aina väliin vähän lurahtaa. Ja sitten huomasin, että kaloreita oli syömättä, niin suhautin yösumpit ja nautin ohuita siivuja kapeisiin kasvoihin, siis kinkku, kera parit hapankorput.
Niin minähän lupasin vähän niitä tuloksiakin näin ensimmäisen viikon jälkeen. Ne olivatkin tosi rohkaisevia ja kannustavia. Aamulla astelin peilin eteen ja mitä minä siellä näinkään. Mainasin lennähtää hyllyvälle takalistolleni, olenko tuo minä?
Jops. Mutta astelin siis vaakaan ja suljin silmäni, sillä jännitys oli suuri, montako kiloa on lähtenyt. Katsoin alas jalkoväliini, ei mitään muutosta, siis lukemissa, ei voi olla totta, pakko olla. Otin ruokavaakan ja hyppäsin sille.
Ja aikani kun vaihdoin vaakoja ja tukijalkaa, niin voidaan aika tarkkaan sanoa, että painoni olisi pudonnut n. 720 g. Tästä on hyvä jatkaa itsensä kidutusta.
Minä seuraan tunnetta nälän,
en välitä siitä, mitä se on.
En ajattele onko se hyväksi,
en tahdo tietää.
Rakastanko tunnetta?
En, minä seuraan tunnetta.
26.8 Ma. Niin se viikonloppu aina menee, että hupsasassaa. Samoin menee edellinen paastopäiväkin ja alkaa uusi. Jotenkin se pelottaa, kun ei tiedä kuinka kova nälkä on luvassa. En tiedä olenko siltikin sisäistänyt tämän dieetin jotenkin väärin. Minulla on ainakin sellainen tunne, että näillä syömispäivillä pitäisi syödä tavallista enemmän, jotta sitten on helpompi pitää paastoa. Meikäläiselle sopisikin tämän dieetin nimeksi paremmin lehmädieetti. Välipäivänä syödään niin tulen perkuleesti ja sitten paastopäivänä märehditään, aivan kuin lehmäkin. Tämän takia pötsini ilmeisesti pienenee niin hitaasti. Tähän väliin voinen ilmoittaa, että painoni on kyllä pudonnut vähän, mutta vähän, siis viime kerrasta.
Seuraan itse kolmen toimittajan dieettiä ja siellä Mikko kirjoitti, että on laihtunut viikossa kolme kiloa, huh huh. Mutta sanoi samaan hengenvetoon, että syö normaalipäivinäkin terveellisemmin ja kevyemmin. Tässä se ero ilmeisesti onkin.
Tässä taas tää protestilista, mitä tuli syötyä:Omenaa n. 350 g, kaksi kahvia ja kolme hapankorppua ja pikku kinkkusiivut, pari kevyt joguurtia ja pääruokana oli kukkakaali, valkosipuli, porkkana, purjo lihaliemimuna laatikko. Raaka-aineita meni jotain reilu puolikiloa ja kaloreita siinä oli n 250. Sitä jäi melkein puolet, syön sen tänään.
Tänäkin maanantaina olin vielä vähän siellä remonttihommisaa ja sain sen valmiiksi. Piristystä toi se kun poranterä katkesi ja jouduin pyöräilemään Nekalaan hakemaan terää, se on Turun vävyn porakone, oli laittanut valmiiksi jo viallisen terän sinne. Luuli, että oon niin tyhmä etten huomaa, mutta kyllä minä nää jutut huomaan, perästä kuuluu. Ja sitten kun niillä on vielä tämän viikon automme lainassa, niin se vähän hidastaa toimintaa. Tässä olisi vähän kuvia työmaalta.
Ennen ja sitten jälkeen, tosin ei se ero kyllä suuri ole.
Pistin taas merkille sellaisen kummallisen asian, mikä aina tulee näissä maalaushommissa eteen. Noitten maalipurkkien tilavuus on kyllä laskettu sitten viimoisen päälle oikein. Työryhmässä on taatusti ollut maalitehtaan ja jälleenmyyjien edustajat, mutta ei yhtään maalaria. Vai millä on selitettävissä tämä asia. Jos maalaat pienen tilan, litra ei riitä, osta lisää, jää yli. Maalaat hieman isomman tilan. niinkuin minäkin nyt, pönttö 2,7 l ja sitten se loppuu vähän kesken ja joudut ostamaan sen verran lisää, ettei litra riitä ja vajaassa kolmessa on paljon liikaa. Voi helvetin helvetti, että kyllä ne on ollu fiksuja, eikä kukaan kehitä kahden litran purkkia. Toista se on kossupullon kanssa, jos pieni ei riitä osta lisää, jos jää juo seuraavana päivänä. Tai osta iso pullo ja juo seuraavana päivänä, jos jää. Ei ole mitään ongelmaa, mutta maalipa kuivuu.
No meikäläiselle ei ollut haittaa vaikka sitä maalia jäi niin paljon yli, "työnantajani" sanoi, että vedä kätee.... eikun keittiö samaan sysyyn, kyllä hän viulut maksaa. Minä vedin ja jään varmaan soittelemaan sitä toista viulua, lehdelle.
Niin tein sitten vielä illalla pyörälenkin ja taas tapahtui. Ensimmäinen episodi, hauska sellainen, sattui jo alkumatkasta. Edelläni meni kaksi teiniä, toinen blondi, jotka pyöräilivät rinnakkain. Minä soitin hyvissä ajoin klin klong kelloa, että täältä on tulossa urheilijanuorukainen, tilaa bliis. Ohitin heidät ja kuulin kun toinen sanoi, ilmeisesti tää blondi: Hui sehän tuli tätä puolta, eihän tässä sais ajaa näinpäin. He olivat menossa samaan suuntaan ja tiellä on vain yksi pyörä- kävelytie.
Toinen episodi sattui tasan puolessa välin matkaa. Takapyörä tyhjeni. Olin Vuoreksen sillalla roksit jalassa. Yritin soittaa tyttärelleni jolla on automme, ei vastaa, yritin vävyä, no sen tiesin, ei vastaa. No soitin myös vaimolle ja sanoin miten on käynyt, hän siihen: No niinhän mää vähän ajattelinkin, voi,voi. No onneksi rakas tyttäreni soittaa jonkin ajan kuluttua ja lupaa tulla hakemaan isukin pois tien päältä häiritsemästä muita kulkijoita. No tulipahan samalla tehtyä kolmen kilometrin kävelylenkkikin, kunnes apu saapui. Tuli siinä mieleeni, kun muita ihmisiä tuli vastaan ja he taluttivat koiraa, minä pyörää. Ajattelin, että pysähtyisin juttusille ja kyselisin koirasta kaikkia, mitä rotua ja jne. Sitten kertoisin, tämä itseni taluttama on Tunturi ja aika paha luonteien, ei tottele ja vikuroi tämän tästä. Onneksi en tehnyt niin, olisi voinut tulla ne hakijat sieltä vävypojan työmaalta.
Ai niin tiedättekö mistä tietää, että vaimo on kuollut?
Seksi sujuu niinkuin ennenkin, mutta likapyykkikori täytyy.
Juu, tais ne vähätkin lukijat sitten kadota, mutta me emme lannistu, vaan jatkamme tiukin ilmein eteenpäin, suhteella 5:2.
Miten mielötön voi olla näläntunne.
Että silloinkin kun olen unessa,
minun on ikävä sitä.
Ma. 2.9. Kyllähän se juttu on nytten niin, että tää homma ei toimi, ainakaan mulla. Nyt on menny se kolme viikkoo ja mitään ei tapahdu. Luonteeni vaan on sellainen, että määräänsä kauempaa en jaksa odottaa. Olen kerran ollut pilkillä, kävelin melkein tunnin "hyvään" kalapaikkaan muka. No meni kymmenen minsaa ja mitään ei tullut, niin lähdin kotiin. Se homma oli siinä. Ei bussipysäkilläkään viitti olla puolta päivää, jos se onnikka nyt vaikka tulis. Jos ne on lakos tai muuten harvennettu vuorovälejä, niin ei vaan tuu.
Iltasanomien testiryhmän miesjäsen, on vähän saman oloinen kun meikäläinen. Sillä paino putos ekan viikon jälkeen melkein neljä kiloo. Hyvä hyvä. Yhtenä viikkona ei lainkaan ja veti herneen nenään. Mutta se kyllä jatkaa hommaa, minä en. Vai mitä mieltä olette tuosta lukemasta. Vaakan merkki on aika osuva, pari kirjainta pielessä, pitäis olla HUPS.
Kyllä sitä tyhjän saa pyytämättäkin. Siitä ei voi syyttää, ettenkö olisi myös liikkunut. Jos tuli pyöräiltyä 45 km paastopäivänä niin luulis kilojen lentävän. Ei siinä parit pizzat pitäis haitata normaali päivänä. Mutta nyt ei vaan paino pudonnut ja joku huutaa siellä kitarisat kaarella, lopetit liian aikaisin, niin lopetin.
Mutta ei se mitään, nyt alan kehittää ihan omaa dieettiäni. Sen nimeksi tulee urheilutermin mukainen tulos,8-0. Syöt kahdeksana päivänä viikossa ja yhdeksäntenä et yhtään mitään. Jos toimii, niin kuulette tästä vielä myöhemmin.
Tähän loppuun vähän totuuksia ja elämän vaaseja, vai mitä ne olikaan.
Ihmisen pitäisi aina olla kylläinen.
Siinä syy miksi ei kannata ruveta dieetille.
Älä itke, että olet nälässä,
vaan iloitse, että se menee ohi.
Hän joka tuntee vain kylläisyyden,
ei tunne nälkää.
Mies toivoo, kun hänen vuoronsa tulee,
että lihatiskillä on vielä jotakin.
Pidän kahdenlaisesta ruuasta.
Hyvästä ja huonosta.
Tästä se homma alkaa ja kilot karisee, lautaselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti