Ti. 2.7. No tuollahan ne oikeat ja täysin dumpatut virkaveljet kiertää Ranskaa niin perkuleesti ympäri, niin päätin itsekkin lähteä vähän tuurille, ei sinne kyläkauppaan. Nuorempi tyttäreni ja vävy kävivät siellä viime viikonloppuna ja pyysin päästä matkaan mukaan. Ei käynyt, kun olen niin juntti ja suulas, eivät kehdanneet sanoa sitä suoraan, vaan täyttivät autossa vapaana olleen paikan jollain ihme mielikuvitus henkilöllä. Harmittaa vieläkin, siellä olisi ollut muoviämpärit tarjouksessa, eken kappale, olisin tarvinnut kymmenen kipaletta. Meinaan alkaa marjastaan, kun ei noita päivärahoja ja töitä tunnu mistään kuuluvan. Ja sehän on verotonta tuloo, joten älkää ihmetelkö jos meidän pihassa seisoo syksyllä vähän ajettu mersu. Sillä kai se auton ostokin on poimijalle autoverotonta.
Kuten kaikki varmaan tietää, etten ole mikään "marjanpoimija" niin tässä se mersukin varmaan on, kuntonsa puolesta.
Niinpä sitten hyppäsin pyöräni selkään ja suuntasin kohti keskustaa, sillä täytyyhän sitä ensin näyttäytyä suurelle yleisölle. Ja kun sinne nyt sitten suhasin, niin päätin poiketa erikoisliikkeessä ja hankkia kerhollemme vähän maistiaisia.
Ostin pikkuriikkisen rasian, appelsiini, hunaja ja vaniliini purua ( 50g ).
Matka kun oli kestänyt jo vaikka kuinka kauan, niin olikin sitten tankkauksen paikka. Sillä mikään muu ei ole liikenteessä yhtä vaarallinen, kuin tyhjällä vatsalla etenevä Piiparinen. Joten poikkesin Tammelantorille.
Oli siellä parkissa tällänen ihme bussikin, mutta kiersin sen kaukaa, en pidä isoista autoista, ne on vaarallisia.
Vatsalaukku ohjaustangolla lähdin jatkamaan matkaa. Ramasi niin helkutisti ja ajattelin jo ajella suoraa kotiin päiväunille, mutta luonne ei antanut nytkään periksi, vaan suuntasin kulkuni kohti itäistä Tamperetta. Linnainmaan Prisman kohdalle sitten yllätti pisihätä ja poikkesin Prismaan asioille.
Olokin tuntui tämän jälkeen tosi keveältä ja niinpä päätin suunnata kulkuni naapurikunnankin puolelle. Ajattelin, että kangasalalaiset olisivat mielissään jos näkisivät tälläisen pyöräilijä kuuluisuuden. Niinpä sitten gruisailin kohti Pitkäjärven kauniita maisemia.
Siinä sitä sitten ihailin niitä maisemia silmät tapillaan, siis vain silmät.
Matkaahan oli kertynyt jo vaikka kuinka paljon, siis oli aika kääntää sarvet kotimökille. Verensokeri oli alkanut laskea huolettuttavasti, pelkään , että minullakin on kaksivaiheinen tiapete. Joten oli pakko poiketa vielä viimeiselle tankkaukselle.
Ja tämän pienen välipalan jälkeen sitten laskettelin kaupan kautta kotiin, ostin kurkkua, paprikaa ja salaattia, päätin aloittaa laihiksen.
Nyt sitten sitten jään työttömällekkin kuuluvalle kesälomalle. Joten kirjoituksia tulee myöhemmin aina tilanteen mukaan. Lähden pyörällä ajelemaan kohti mökkiä, ja tämä on ihan tosi asia, matkaa on 65 km sillä vanhana miehenä menen vanhaa tietä. Auto on lainassa Turun vävyllä. Kuvitelkaa, tässäkin hän vähän muiluttaa meikäläistä, sillä nyt minun on tosiaan pyöräiltävä mökille, että Turunmies saa mennä autolla töihin, kyllä mää oon mukava. Otan kameran taas mukaan ja rapoirtoin sitten tapahtumista, niin matkalta, jos selviän hengissä perille, kuin myös mökiltä, sillä aiomme kaataa siellä kälyn kanssa muutaman ison koivun, voi olla että meillä on entinen mökki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti