Muista aina liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä

Selailin tossa juuri vanhoja aamulehtiä viikonlopun jäljiltä ja tuli heti sellainen kummallinen olo. Siellä oli pari pienempää juttua ja ne kumpikin nyt sitten vain sattui koskemaan tuota Suomen Turkua.

Viime viikolla olisikohan ollut keskiviikko kun nämä Turun vävyn koirat tulivat meidän hellään huomaan. Se on aina hyvä,että ne tulevat silloin tällöin meille hoitoon tai sitten mökille, sillä saavathan ainakin syödäkseen. Ne on niin kamalan laihoja ja minä aina pelkään, että ne ei saa tarpeeksi ruokaa, vaikka tiedänhän minä, että tyttäreni ainakin pitää niistä hyvää huolta. No varsinkin tämä Susu on kova jääkaapilla kävijä. Aina kun minä hypähtelen keittiötä kohti, niin minun selkäni takana se seisoo välittömästi. Voin sanoa rehellisesti, että minä hypähtelen sinne keittiöön aika useasti. No lepsu kun olen luonteeltani, kuin katutyttö, niin anna niille aina pientä välipalaa tai en nyt ihan aina, sillä silloin ne olisi tosi isoja. Mutta kumminkin minun on ihan pakko olla niille mukava, että saisin vävypojan varauksettoman suosion. Siinäkin on kyllä sitten käynyt päinvastoin. Olen saanut tästäkin teostani pienoista vihaa hänen taholtaan, enkä taaskan suotta, eihän ne minun koiriani ole, joten minun olisi kuuneltava heidän tahtoaan. No tulihan sitä aikoinaan alttarillakin luvattua vaikka mitä ja niidenkin lupausten kanssa on ollut vähän niin ja näin.

Ja asiaan, koirat tulivat meille koska tyttäreni meni Turkuun työhaastatteluun ja vävy moikkaamaan kavereitaan. Onneksi niitä siellä vielä piisaa hänelle, kun me tamperelaiset ollaan vähän nuljuja häntä kohtaan. Reissu meni ihan mukavasti kun tulivat torstaina hakemaan koiria, niin olin kuulevinani jotain juttua skootterista, sekä sillä ajamisesta. En kiinnittänyt siihen silloin mitään huomiota, mutta nyt tämän lehtijutun vuoksi aloinkin epäillä, että vävyni oli vuokrannut siellä päiväksi skootterin. Hän oli kyllä aika hiljainen silloin torstaina, eikä juuri puhua pukissut, mutta senkin ymmärrän kyllä tämän juhannusjuhlan jäljiltä. Vai mitä mieltä olette kanssani tuosta jutusta, minusta hän on sillä skootterilla ajellut siellä.

Onhan tuo nyt vähän huonoa käytöstä mieheltä, joka työkseen hoitaa hermoheikkoja asiakkaita. Mutta en oikein ymmärrä tai oikeastaan ymmäränkin. Koska olen aikoinani toiminut taksisuharina melkein kolkyt vuotta, niin voin kuvitella vävylleni käyneen niinsanotun transevuun. Hän on siinä alitajuisesti kuvitellut, että perkele, siinä appiukko suhaa taksia ja toitottelee vielä hänelle torvea. On pinna sitten palanut perusteellisesti ja lopputuloksenhan voi jutusta lukea. Toivotaan nyt vaan, että jatkossa hän ei enää kärsisi mitään appiukkofobiaa, sillä siitähän joutuu kaikki muut pian kärsimään syyttä suotta. Kohta hän käy mäiskimään tuolla kadun varressa kaikkia kivimiehiä turpaan. Ja kun hän on niiden hullujen kanssa tekemisissä, niin hänelle on voinut kehittyä siinä vielä niitten hullujen voimat. Silloin jälki on kyllä pahan näköistä. On se siinä mielessä kyllä hyvä ettei hän kohdista näitä voimaharjoitteita minuun suoranaisesti, ainakaan vielä. Ja jos käyttää niin silloin asetan kyllä hänelle rajoituksen tyttäreni käyttöoikeuteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tässähän sitä taitaa ollakkin meidän kummankin tulevat menopelit.

 Huonojalkaisena käppänänä sitten köröttelen pitkin Mansen raittia.

Ja vävy perheineen painelee pitkin Aurajoen rantoja takseja vältellen.

Oli siellä lehdessä toinenkin juttu, josta minulle sitten tulikin mieleen vaikka mitä.

Jos tuo löydös nyt sitten todella pitää paikkansa, niin oletan, että turkulaisilla on etuosto-oikeus tontteihin joita sieltä jaetaan. Vävyni on toivonutkin omakotitaloa, niin voisin avustaa muutossa avaruuteen, elikä jeesata siinä tontin hankinnassa. Kuten jutussa sanotaan nämä plaanetat ovat aurinkokuntamme naapurissa. Aina kun tulisi kadulla tuttuja vastaan  niin silloinhan aina kysellään omia ja lasten kuulumisia, voisi ihan rehellisesti sanoa: Juu ne asuu ihan tossa meidän naapurissa ja toinen siihen iloisesti: No teillähän on hyvät välit kun vävykin on ihan naapuriin muuttanut. Joten eiköhän se homma tästä taas etene.

Kuten huomaatte, minulla on heti enemmän aikaa kirjoitella täällä blogissa asiattomuuksia, kun antoivat potkut töistä. Kaikki varmaan toivovat, että saisin pian uuden työpaikan, ainakin Turun vävy, niin ei tulisi näitä sanoja heiteltyä tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Mutta palataan asiaan kun keksin jonkin aiheen mistä kirjoittaa, siihen voi kyllä nyt mennä aikaa, sillä olen saanut vaimoltani kurinpalautusta ikkunan pesun muodossa. Joten huomenna alkaa urakka, jotta vaimoni saa heti lomansa alkajaisiksi katsella puhtaiden ikkunoiden ja sormien läpi minun tekemisiäni.

Ei tyttäreni, eikä vävykään suostunut minulle mitään laskuria tähän sivustolle laittaan, vaikka joku oli sitä kommentissaan toivonut. Mutta voinhan toimia laskurina, nyt on kävijöitä ollut 990. Kun tuhat menee rikki, niin tarjoan kahvit Leivonpesässä.